Tänään saimme lähes ennätyksen Nissanin täytöllä. Autoon mahtui Ansku, Suvi ja Jukka sekä Vappu, Dani ja Kira minun sekä koiruuksien kanssa. Siis neljä ihmistä sekä kuusi koiraa, jotka olivat melkoisen isoja jopa. Mutta hyvin mahduttiin 🙂
Aivan alkumatkasta koirat väittivät, etteivät ole koskaan päässeet minnekään. Hmmm… Miten mulla on erilainen mielikuva?
Pian meno rauhoittui ja jokainen löysi paikkansa jonossa. Dani päätti pysyä viimeisenä tarkastellen, ettei kukaan eksy.
Puu väärinpäin? Aivan kuin juuret olisivat ylöspäin 😀
Nuotion sytyttämisessä oli enemmän kuin vähän haastetta. Suvi ja Jukka taistelivat märkien puiden kanssa urheasti ja saimme lopulta lämmintä ruokaa syötäväksemme.
Kira teki itselleen lätäkön kaatamalla kupin. Ja siinä piti tietenkin lepäillä maaten. Minun koiruudet olivat laavun sisällä suojassa tulelta, en halunnut koiruuksien polttavan karvojaan.
Kiralla oli myös erittäin kova kiire.
Lopputuloksena oli hyvin, hyvin likainen perron poikanen.
Vappu todettiin Suvia nopeammaksi. Makkaran palanen upposin collien suuhun, ennenkuin Suvi ennätti suojella omaansa. Onneksi makkaroita oli riittävästi, joten ei meille nälkä jäänyt 🙂 Aikas taitavia ruuan pyytäjiä nää colliet!
Pojat makailivat kiltisti laavulla.
Kira odotteli kauempana ihmisten syödessä. Perronen meinasi masentua moisesta kohtelusta.
Loppumatka tuntui taittuvan liiankin nopeasti. No, onneksi koirat olivat saaneet liikkua tarpeekseen.
Kotiin päästyämme Nano alkoi leikittämään kavereitaan. Kaverit olivat tosin sen verran hyytyneitä lenkeistä, ettei niistä juuri vastustusta ollut. Kira sentään alussa oli juonessa mukana.
Illalla pesaisimme vielä Savannan. Kuningatarhan lähtee huomenna kotiinsa, joten pitihän meidän rouva saada siedettävään kuntoon. Ja aikas hieno rouvsta tulikin 🙂
Kirjoitettu 24.06.2013 klo 00:15, viimeksi päivitetty
24.06.2013 klo 00:15.
Aamusella tein virheen ja paljastin koiruuksille olevani hereillä. Viiden koiran härdelli oli melkoisen näkyvää. Niinpä minä ja Timo nappasimme kaikki hihnoihinsa ja lähdimme lenkittämään koiruuksia, josko Ansku saisi nukuttua kaikessa rauhassa. Täytyypä tunnustaa, että viisi karvaista vierekkäin kävelemässä täyttää pyörätien koko leveydeltä. Todella tehokkaasti! Nano ja Dani lepäilivät Anskun kavereina sohvalla.
Mun töiden jälkeen pomppasimme Nissaniin koko porukka ja starttasimme kohti Patvinsuota ja Suomun kiertoa. Tavoitteena oli kiertää reippaasti 15km lenkki sekä saada vatsa täyteen grillattua ruokaa. Lähdössä oli hyvin odottava tunnelma.
Koska kyseessä oli järven kierto kuljimme melkoisen paljon myös rantoja pitkin. Siispä kolmikko rypi vedessä onnellisina.
Jono muodostelmaa:
Ryhmäkuvayritys
Rannalla vesileikkejä
Ryhmäkuva yritys nro2
Jonoon järjesty!
Jaksoimme kiertää järven reippaasti ja lopussa odotti palkintona grillattua broileiria sekä makkaraa. Valitettavasti muillakin oli samanlaisia suunnitelmia ja Suomun grillit olivat varattuja. Höh! Siispä ajo kotiin ja ruokailu oman pöydän ääressä oli nautinnollista.
Kirjoitettu 22.06.2013 klo 22:57, viimeksi päivitetty
22.06.2013 klo 22:57.
Maanantaina aamusella käytin koiruudet lenkillä. Koirat teeskentelivät taas: Ikinä olla päästy yhtään minnekään…. No, onneksi edes nyt pääsivät lenkille.
Illalla menimme tottistelemaan. Minä toimin leikkimielisen tokon tuomarina. Lopussa oli tarkoitus minunkin tehdä liikkeet, mutta jouduimme jättämään sen väliin. Minä ohjasin parroille reilun kolmen minuutin paikalla olon, itse olin piilossa. Molemmat koiruudet olivat tosi hienosti paikoillaan.Timo teki Nanon kanssa luoksepäästävyyden (ei ihan pysynyt paikoillaan minun ollessa tuomari). Myös Nanolla meni tosi hyvin kahden minuutin paikalla olo. Huippuu 🙂
Tiistaina saimme lenkille mukaamme Elinan ja Hillan. Hilla on aivan vakuuttunut, että söpöydessään saa tehdä pojille mitä vaan. Ja saahan se 🙂 Savannan suureksi iloksi matkan varrella oli myös riittävän suuri rapakko jossa pulikoida.
Illalla pesaisimme Yo-Yon. Hmm… Karvojen suoristaminen uinnin jälkeen oli jäänyt puolitiehen, joten illalla riitti tekemistä. Mutta lopputuloksena oli kaunis tukka ja suorat kutrit.
Keskiviikkona aamulla meillä monella aikaiset työpäivät. Siispä Timo käytti hihnalenkillä ja minä heti perään pienoisella metsä pyrähdyksellä. Siispä lenkitettyä saimme yhteistyöllä karvakorvat.
Illalla myöhään tuli Heli hieromaan koiruudet. Yo-Yon lihaksisto oli hyvässä jamassa, Savannan lihakset olivat kasvaneet (erityisesti selässä ja lavassa) sekä Nanolla normaalit jumit jotka kuitenkin sulivat hyvin.
Torstaina lenkkeilin koiruuksien kanssa normaalisti aamusella. Illalla kävin Yo-Yon kanssa juoksulenkillä pitkästä aikaa. Hiki virtasi ihan mukavasti ja Ukkokin sai kunnolla liikuntaa.
Tänään perjantaina Ansku tuli meille juhannusta viettämään tyttöjen kanssa. Nano oli aivan innoissaan, nähdessään Vapun pitkästä aikaa. Siinä piti juosta ja kovaa monta kierrosta ihan olemisen ilosta. Alussa katselimme kuinka tytöt tulevat hyvin toimeen keskenäään. Turha huoli, hyvin tulivat 😀 Näimme siis agikentällä Viensuulla. teimme jokaisen koiran tasoisia juttuloita. Yo-Yo teki ihanaa rataa innokkaasti, Savanna teki hienoja muutaman esteen sarjoja sekä Nano siltä väliltä. Nanon keskittyminen herpaantui aina välillä, mutta välilä tekeminen oli upeaa.
Illalla koiruudet retkottivat kuka missäkin lattioilla. Isot tytötkin nukkuivat lähekkäin levyinä.
Kirjoitettu 21.06.2013 klo 23:50, viimeksi päivitetty
21.06.2013 klo 23:50.
Ajatus lähteä yksin koirien kanssa tarpomaan ei ollenkaan kiehtonut, joten kysäisin Suvia mukaan lenkkeilemään. Iloiseksi yllätykseksi sain positiivisen vastauksen. Siispä meidän perhe sekä Suvi, Jukka ja Kira lähdimme yhdessä lenkkeilemään metsikköön. Mietin hieman lyhyemmän lenkin, että nuori Kirakin jaksaa liikkua hyvin rasittumatta liikaa. Siispä lähdimme valitsemalleni reitille reippaina. Koirilla oli hyvinkin kova kiire lämpimästä säästä huolimatta.
Koiria autoon pakatessamme saimme idean käyttää koiruudet uimassa. Pitihän niiden talviturkki heittää ennen juhannusta. Eipä siinä muuta kuin hieman kahvia termariin ja rannalle. Koska minua on vain yksi, onneksi, uitimme partaiset eri aikaan. Mun heittokäsi ei oo ihan parhaassa kunnossa nääs. Yo-Yo oli aivan ihastuksissaan päästessään pitkästä aikaa kunnolla uiskentelemaan.
Nano ja Kira päättivät olla uimakoulun ahvenia ja tyytyivät ensin kävelemään rannalla. Nanon pelastusliiville oli tapahtunut jotain kamalaa talven aikana. Se oli kutistunut! En ymmärrä. Aikaisemmin meni hyvin päälle, nyt ei inahdakkaan. Onkohan meillä joku kiusallinen pöpö talossa joka pienentää meidän ihmistenkin vaatteita? Eli Nanotin pääsee pellari kauppaan pikimiten.
Yo-Yo ei välittänyt toisten nysväilyistä, vaan uida pulikoi aivan onnessaan.
Pielinen on sen verran “pieni” järvi meidän yksilöille, että saivat aikaan ruuhkan. Hoh hoi!
Suvin houkutellessa Kiraa syvemmälle Nano otti ja uida päräytti kiekan meidän suureksi iloksemme.
Kira ei vielä antautunut uimiselle. Hmm… Pitäisköhän meidän kaikkien neljän epäillä uimaopettajan pätevyyttämme? Koirien uimaopetus ei oo ainakaan meidän suurin vahvuus.
Uinninvalvoja tarkkaili tilannetta tarkasti
Eipä Nanon turkki paljoa kastunut uinnissa.
Ja Yo-Yotin vaan ui…
Kira avusti Timoa valvonnassa.
Kira kantoi kadehdittavan hyvin dummya.
Vedestä lelun ottaminen oli todellakin haastavaa sekä Kiralle että Nanolle. Naru piti antaa hienohelmoille suuhun ja sitten voitiin varovasti kiskoa esine maihin.
Ja jälleen Nano ui! Aivan mahtavaa!
Suvin uimakouluun kuului: Kuinka otan esineen suuhun vedessä- osio. Ja se tuotti hieman tulostakin!
Nanon suuri veto!
Vihdoin oli Savannan vuoro uiskennella. Ja se rouva nauttikin vedessä olemisesta!
Häntä tötteröllä 🙂
Savannan mielestä voisin hieman treenata heittämistä paremmaksi. Rouvaa ei ihan tyydyttänyt lyhyet tupsautukset.
Kirjoitettu 16.06.2013 klo 23:13, viimeksi päivitetty
16.06.2013 klo 23:13.
Aamulla sain nauraa paljon koiruuksille. Savanna ja Nano leikkivät keskenään ihan villeinä. Vuorotellen läpsivät toisiaan etutassulla naamaan. Välillä pieni takaa-ajo, josta en ollut aivan varma kumpi jahtasi kumpaa.
Jostain kumman syystä koirat väittivät ihan tosissaan aamulla, etteivät ole päässeet pitkään aikaan yhtään minnekään liikkumaan. Siispä koiruudet autoon ja hurautus mökille. Minä lähdin kolmikon kanssa pyörällä liikkumaan. Koirat saivat juosta vapaasti rauhallisella tiellä. Poljeskelin rauhalliseen tahtiin, partaiset ravasivat kauniisti ja Nanottimenkaan vauhti ei ollut liian kovaa laukalla. Liikuimme 12km, minähän tässä kaikkein vähimmilllä pääsin.
Mökillä lekin jälkeen koiruuksien piti vielä purkaa loput virrat akuista. Hippaa partaiset vastaan erittäin nopea sheltti. Jälleen voittaja jäi epäselväksi, mutta hauskaa näytti olevan.
Kirjoitettu 15.06.2013 klo 22:16, viimeksi päivitetty
15.06.2013 klo 22:16.
Tänään saimme seuraksemme lenkille mukaan Suvin ja Kiran. Vähän lyhennetty lenkki, mutta kuitenkin metsiä pitkin ryynäten oli mukavaa.
Jostain kumman syystä Yo-Yo ja Nano pomppivat jopa normaalia enemmän kiville patsastelemaan. Voi hyvänen aika niitä!
Ja jostain kumman syystä jokaisessa kuvassa ainakin toisen kieli on näkyvästi esillä…
Aina välillä Kira ja Nano saivat hepuleita. Siinä vauhti lähenteli äänen nopeutta ja käännökset olivat erittäin nopeita.
Kirjoitettu 15.06.2013 klo , viimeksi päivitetty
15.06.2013 klo 22:01.
Riitan kanssa meillä on ollut jo useamman vuoden haaveena lähteä kiertämään Koitajoelle jokin lenkki. Sellainen reitti, jossa saa käyttää lauttaa. Tänään meillä oli molemmilla vapaata sekä sääkin oli Pekka Poudan mukaan hyvä. Eipä siis muuta kuin karvaiset takapaksiin ja kääkille häkit takapenkille sekä menoksi. Matkaa Ilomantsiin oli noin 100km, mutta se mennä hurahti hyvin nopeasti.
Ennenkuin pääsimme määränpäähän olimme jo hukassa, mennäkö nyt suoraan tietä kääntyä vasemmalle. Pettämättömällä suuntavaistoillamme pääsimme parkkipaikalle. Siinäpä toinen pähkäilyn paikka. Minnepäin pitäisi mennä? Missään ei sitä kunnolla sanottu. Jälleen sisäinen ääni kertoi mitä kannattaa tehdä ja pääsimme vauhtiin. Seuraava ongelma oli vajaan 500m jälkeen. Ihan lahonnut silta, josta piti päästä yli! Yo-Yonkin alla silta hajosi, saati sitten minun painon alla. Onneksi pääsimme sillan yli vaikka pahalle näytti. Riitan kuvassa näkyy kuinka laho silta oli.
Ja eipä muuta kuin matkaan!
Vihdoin saavuimme lautalle. Minä hinasin lautan meidän rantaan. Pojat hyppäsivät pyynnöstä lauttaan, samoin Savanna. Kääkkiä jouduimme hieman houkuttelemaan, mutta siitäkin selvisimme hienosti.. Lautta kulki yllättävän kevyesti ja koirat olivat nätisti lautalla. Rantaan päästyämme Riitta loikkasi maihin Yo-Yo ja Nano perässään. Helmi pomppasi jonnekin sinnepäin, päätyen kuivalle mutta laiturin alle. Riitan pitäessä lauttaa paikoillaan minä nostin Savannan, Lyylin ja Iiriksen turvaan. Juuri kun minä oli nousemassa lautasta maalle, laski Riitta otteensa irti. Juman keikka! Talviturkin heittäminen oli lähellä.
No, eihän siinä muuta kuin matkaa jatkamaan ja syömään oli päästävä. Onneksi lähellä oli laavu ja siellä syödyt voileivät olivat erinomaisen hyviä maultaan.
Matka jatkui jälleen vatsan ollessa tyytyväinen ravinnon saamisesta.
Kesken kävelyn Yo-Yo huomasi suuren kiven vähän matkan päässä polulta. Siinä vaiheessa on turhaa hidastella Ukkoa. Loikka ja koiruus oli kiven päällä sekä lyhyt asettautuminen täydelliseen posetusasentoon.
Vihdoin pääsimme taukopaikalle, jossa sytytimme nuotion sekä paistoimme broilerfileet. Olipas muuten hyvää! Ulkonäkö sai hieman vivahdetta savusta, mutta sitä ei maussa huomannut.
Viimeiset metrit matkasta koirat täytyi laittaa kiinni. Riitta leikki vanhaa höperöä New Yorkilaista koiranaista.
Illalla oli vielä agitreenit. Molemmat pojat toimivat paremmin kuin olisin voinut uskoakaan.Hienoa rataa tekivät molemmat. Savannan kanssa otin vain hieman tottista, kaukokäskyjä. Taitava oli Ladykin!
Kirjoitettu 13.06.2013 klo 21:43, viimeksi päivitetty
13.06.2013 klo 21:43.
Tänään oli vuorossa aivan oikea lenkki, metsässä siis. Riitta ja kääkät olivat seuranamme samoilemassa.
Puolukoissa on aivan valtavasti kukkia tänä vuotena.
Savannan mielestä taimikossa oli yksi ylimääräinen puu.
Tähän kuvaan sattui viisi kuudesta koiruudesta. Aikas hyvin 🙂
Kaverukset Lyyli ja Nano
Pojat päättivät poseerata kivellä. Savannalla oli paljon taiteellisempi näkemys asiasta.
Riitta halusi ottaa kuvan Lyylistä kannon päällä. Yo-Yo asetteli itsensä Lyylin viereen ja vartioi, ettei kääkkä karkaa paikaltaan ennen lupaa.
Savanna pyörähteli hieman kanervikossa 🙂
Lyyli ja Iiris vieretysten.
Kaikki kuusi poseraavat kauniisti.
Pitihän se Yo-Yonkin pyörähtää kanervikossa.
Nano vauhdissa.
Yo-Yo ja emo yhdessä.
Muutama kuva pomppivista koiruuksista.
Kirjoitettu 12.06.2013 klo 22:00, viimeksi päivitetty
12.06.2013 klo 22:00.
Aamusella lähdimme Riitan kanssa juoksuttamaan kuutta koiruutta maastoon. Kuljimme metsäautotietä pitkin. Jotenkin sateenvarjo ei sopinut maisemaan.
Koiruuksia ei vesisateet haitanneet. Mukavasti mennä möngersivät lähistöllämme.
Kirjoitettu 11.06.2013 klo 21:52, viimeksi päivitetty
11.06.2013 klo 21:52.
Aamusella oli Lieksassa melkoinen ukkonen. Täytyypä todeta, että onni on ukkoselle kuurot koiruudet. Unet eivät siis keskeytyneet mihinkään vaan saimme nukkua kaikessa rauhassa paukkeesta huolimatta.
Pääsimme lenkkeilemään Riitan ja kääkkien kanssa. Partaiset päättivät uiskennella ojassa sekä kastella ohi kulkiessaan kaiken mahdollisen. Kääkätkin kulkivat itseään puistellen partaisten roiskiessa vettä ympäristöönsä. Riitalla ei ollut kameraa mukana, joten hän missasi melkoiset kuvat perhosista.
Kaikki kuusi koiruutta kulkivat ihanan rauhassa lenkillä 🙂
Illalla oli tottistelut. Kaikki kolme koiruutta olivat erinomaisen taitavia. Yo-Yon kanssa tein noutoja sekä puisella että metallisella kapulalla ja ruutuun lähettämistä. Ei huono ollenkaan 🙂 Savannankin kanssa treenasimme noutoa. Lady haki kapulat aivan innoissaan. Nanon kanssa tein ruutua, joka onnistui melkoisen kivasti. Yhteisliikkeessä teimme joukkopaikallaolon. Minä ohjasin Nanon ja Yo-Yon sekä Timo Savannan. Kaikki kolme koiruutta pysyivät hienosti paikoillan 😀
Kirjoitettu 10.06.2013 klo 22:15, viimeksi päivitetty
10.06.2013 klo 22:15.