Pitkä, vaikkakin mukava, matka vaatii pitkän palautumisen. Sekä koiruudet, että immeiset ovat ottaneet nyt vähän rennommin ja nautiskelleet olosta. Ihan laakereille emme ole heittäytyneet, vaan pientä mielen virkistystä on täytynyt kehitellä.
Lenkillä olemme käyneet monenlaisella kokoonpanolla. Välillä nää kolme omaa vain mukana, välillä kavereita. Nano on erikoistunut kepeillä elvistelyyn erityisesti partaisille.
Kira käväisi meillä leikkimässä ja oli torstaina hoidossakin. Partaisten mielestä pentu saa riekkua ihan itsenään, mutta Nano nautti perron juoksuttamisesta. Nano luotti täysin nopeuteensa, joten keppi suussa oli mukavaa härnätä Kiraa. Kira tosin riekuttuaan yritti esittää isoa koiraa makailemalla partojen kanssa nurmikolla. Välillä piti vain käydä pienet lenkit heittämässä, kun ihan ei malttanut paikoillaan pysyä 🙂
Torstaina kävimme myös agilityilemassa. Yo-Yo oli kerrassaan taitava, Nano meni mukavasti. Savannan kanssa teimme myös pienoisen radan pätkäsen. Kaikki kolme koiruutta olivat hyvin iloisia treeneistä.
Riitan ja kääkkien kanssa olemme myös lenkkeilleet. Yo-Yo teki Root ja meni murakkoon (siihen samaan missä prinsessakin aikoinaan kävi). Eipä ollut enää kaunistus tuo meitin uros…
Hillankin juoksukarenssi on loppunut, joten pääsimme lenkkeilemään Elinan kanssa pitkästä aikaa.
Viikonlopun viihdyimme mökillä. Perjantaina lähdimme illalla kävelylle koko perhe. Yhtäkkiä metsästä pomppasi eteemme hanhiperhe, vanhemmat ja kolme poikasta. Hmmm….. Meillä oli koirat normalisti irti, joten annoimme hanhien taapertaa rauhassa edellämme. Aikamme perhe Hanhen perässä madeltuamme perhe Vepsäläinen päätti palata mökille takaisin.
Sunnuntaina minä käytin koiruudet aamusella pyörälenkillä. Kaikki kolme koiraa saivat juoksennella irti mukana. Alussa Savannalla oli huomautettavaa minulle, eihän mlla ollut kypärää päässä. Vähitellen lady huomasi, ettei pyöräly mitenkään jännää ole. Siispä kommentointi jäi pois.
Kirjoitettu 09.06.2013 klo 23:20, viimeksi päivitetty
09.06.2013 klo 23:20.
Torstaina aamulla Jaana ja Sami tulivat punaisella paholaisellaan hakemaan meitä reissuun. Tavaraa nosteltiin vauhdikkaasti autoon ja suuntasimme Helsinkiin. Kuumalla säällä matkustaminen on aina hieman haasteellista, mutta selvisimme hienosti tehtävästä. Onneksemme saimme auton parhaan siskoni työpaikalle turvaan reissun ajaksi. Kaikki hyvin ja pakkautuminen Miliamin autoon kävi nopeasti.
Matka oli pitkä ja kuoppainen, mutta mikäs se oli näiden koiruuksien kanssa matkatessa. Kaikki olivat hienosti häkeissään hiljaa ja osasivat käyttäytyä erinomaisesti. Taukojen aikana karvaiset käyttäytyivät reippaasti ja kaikkia kohtaan ystävällisesti. Perille Minskiin pääsimme perjantaina illalla ja hotellihuoneen saatuamme saimme ihailla kauniita huoneita sekä laadukkaita materiaaleja.
Ylpeänä esitän automaatin, jonka sisältä sain nykäistyä paikallista rahaa 😉
Timo oli mitä parhain, suoraan sanottuna maailman paras, kennelpoika jälleen kerran. Auttavainen, vahva ja reilu koko ajan 🙂 Helpot koira, helppo kepo…. Siispä minun piti ottaa se vaikean persoonan osa 😉 Jaana napsi taas aivan upeita kuvia, paljon kiitoksia niistä!
Lauantain näyttelyurakan aloittivat partaiset. Tuomarina oli Charlotte Höier, Tanskasta. Ensin kehään pääsi Yo-Yo, josta tuomari totesi hännän kannon korkeaksi. Mutta muuten hienoksi koiraksi. Sitten meidät ohjattiinkin ulos kehästä. Täh?
Savannan kanssa kehässä oli myös mukavaa. Tuomari totesi Ladyn olevan hieman kapea, mutta muuten hyvä. Ja taas meidät ohjatiin ulos kehästä.
Onneksi molemmat koirat kutsuttiin yhdessä kehään. Huh! Yo-Yo käteltiin voittajaksi.
Päättelin, että molemmat koiruudet saivat erin, sertin ja cacibin sekä Crufts kelpoisuuden. Mutta mistäs nämä tietää… Alkoi hermoja raastava odottaminen! Kehäsihteerit olivat järkyttävän hitaita ja eivät osanneet englantia puhua, eli en voinut edes varmistaa asiaa. Siispä odottelimme kärsimättöminä tulosta… Siinä meni kynnet rystysiä myöten, mutta viimein paperit olivat valmiit. Jihaa! Molemmille partaisille arvelemani tulos! Hyvänen aika! Molemmista tulla tupsahti siis BY MVA ja Savannasta vielä CIB! Voi ihanuus sitä tunnetta 😀 Melkoinen lahja partaisilta Timolle syntymäpäivänä <3
Nanolla oli Sergey Maley, Ukrainasta. Ensin juoksimme normaalisti kehän ympäri ja oli yksilöaarvostelut. Tuloksena eri. Sitten kilpailuluokka, jossa valittiin yksi. Pian kaikki kutsuttiin takaisin kehään, en tiedä miksi. Taas valittiin yksi ja ulos kehästä. Hmmm… mitähän tapahtui? No, Nano sai siis erin.
Minä olin ilmoittanut partaiset parikisaan- Tiedänhän minä, ettei nämä yksilöt ole hirvittävän saman näköisiä. Mutta siitä huolimatta on mukavaa saada jotain hupia päivään. Emme sijoittuneet mitenkään. Tuomari kokeili ensin Savannan päätä ja sitten Yo-Yon sekä puisteli hieman päätään.
Parikilpailun jälkeen odotimme taas… Ryhmäkehää tällä kertaa 🙂
Ryhmässä ei tullut menestystä, mutta mukavaa meillä oli 😀
Pitkän päivän päätteeksi pääsimme hotellille lepäämään. Näyttelypaikalla Jaana otti valiokuvat molemmista partaisista.
Sunnuntaina tuomarit oli toisinpäin. Vaikka Sergey tutki reippaasti sheltit, partaiset olivat hänelle hieman liikaa. Tuomari pyysi, että hampaat näytettiin hänelle ja silmätkin. Hän liikutti koiria varovasti takaa ja kun nää meidän ei siihen reagoineet, uskalsi tuomari liikuttaa rintakehääkin. Tuomari sanoi selkeästi eri, sert, cacib! Vähänkös liitelin korkealla!
Savannakin esiintyi kauniisti. Tuloksena Ladyllekin eri,sert, cacib.
Yo-Yo valittiin uudelleen rotunsa parhaaksi, kuten lauantainakin.
Nanolla oli Charlotte, jonk mielestä niska on liian lyhyt ja hännän kanto korkea. Tuloksena eh.
Parikilpailuun piti sunnuntainakin päästä. Tulosta ei jälleen tullut. Äidillä ja pojalla oli tosi hauskaa kehässä.
Seuraavana oli jälleen ryhmäkilpailu. Siihen meillä ei ollut minkäänlaisia odotuksia. No, järkytys oli suuri, kun pääsimmekin neljän parhaan joukkoon. Järkytys vielä syveni Yo-Yon päästessä RYP2!!! Upeeta!
Ryhmän jälkeen alkoikin pitkä ja edelleen kuoppainen matka kohti kotia. Matka sujui hyvin kaikesta huolimatta. Olipas mukavaa olla kotona ja keitältää kupillinen teetä 😀
Kirjoitettu 06.06.2013 klo 00:00, viimeksi päivitetty
06.06.2013 klo 00:00.
Tiistaina Heli tuli hieromaan koko meidän klaanin karvaiset yksiköt. Yo-Yon ollessa hoidettavana Savanna yritti myydä itseään hierottavaksi. Ukosta ei löytynyt kuin muutama hieman jäykähkö kohta.
Savanna nautiskeli erittäin paljon hoidosta, makasi silmät kiinni. Savannan lihaset olivat mukavassa kunnossa.
Viimeisenä hoitoon pääsi Nano, jonka lihakset olivatkin vetreinä. Hienoa meidän Nanotin!
Keskiviikkona ohjelmassa oli koiran pesua, ihan älyttömät määrät. Onneksi pohjat oli melkoisen hyvät, joten karvat suortuivat siisteiksi aikas nopeasti. Aikaa kuluikin sitten paljon enemmän kuin tarpeeksi toiseen päivän tehtävään, pakkaamiseen. Huh hei minkä määrän kolme koiraa tarvitsee tavaraa muutaman päivän näyttelyitä varten.
Kirjoitettu 05.06.2013 klo 22:13, viimeksi päivitetty
05.06.2013 klo 22:13.