Heti aamusta rääkkää kääkkää lenkille. Nyt vähän mietitytti miten meidän pojat käyttäytyy, kun Jomppe ja heidän haaremi ovat yhdessä. No, eihän siinä mitään ongelmaa ollut 🙂 Jomppe-parka vain ei ole tottunut tytsyjen täpäkkyyteen. Yllätyksenä varmaan tuli myös kuinka paljon ruskeissa koirissa on eroja, Lyyli ja Helmi ovat reagoinniltaan aivan erilaisia. Lenkin aikana menimme melko lähelle autoa, jolloin Jomppe jäi seisomaan paikoilleen. Siinä se sitten seisoa hörötti, kutsuttuna liikkui muutaman metrin ja taas hörötettin. Muuten lenkki meni hienosti. Kääkät ja omat pojat viuhottivat tututulla tavalla lenkillä.
Illalla mun työkeikka peruuntui. Siispä sain maailman huonoimman idean! Otanpa kaikki kolme koiraa Hämärän kaupan iltaan mukaan. Jee! En ole koskaan varmaan kävellyt samanlaisessa ruuhkassa Lieksan kaduilla. No, kaikki kolme yhdessä oli melkoinen katastroofi, meno ei ollut ihan tasaista ja jouhevaa. Hurun ja Tarjan näkeminen oli aika vauhdikasta, mutta pohjat oli Sinjan sekä Jaanan ja Samin tapaaminen. Hyppy, hyppy, loikka… Voi ei! Annoin Jaanalle Jompen vähäksi aikaa. Kävelystä ei tullut mitään, sillä Jomppe yritti nylkyttää Sinjaa koko ajan. Otin Jompen ja annoin Nanon tilalle. Vähän aikaa kaikki melkein loistavasti, lähdimme ylittämään Pielisientietä… Ja Nano otti ja kakki keskelle suojatietä. Hieman hävetti! Vähän ajan kuluttua päätin viedä koirat autoon.
Kirjoitettu 30.09.2011 klo 22:13, viimeksi päivitetty
30.09.2011 klo 22:13.
Lenkki 1:Aamulla Timo kirmasi iloisena koiruleiden kanssa hihnalenkillä. Mukavan pituisen lenkin jälkeen koiruudet olivat melkein tyytyväisiä, nälkä ulkoillessa oli ainakin tullut.
Sonja ja Vieno tulivat meille hieman tokoilemaan. Yo-Yon kanssa korjattiin hieman minun virheitä. Mie unohdan suvereenisti sanoa seiso käskyn hypyn jälkeen sekä kävelen liikkeestä seisomaan jäämisen jälkeen koiralle palatessa melkein koiran päälle. Voi hyvää päivää! Kiitos Sonjalle minun oikaisemisesta 🙂
Lenkki 2: Riitta ja kääkät olivat metsikössä seuranamme. Iiris huomasi jälleen haluavansa väkisin leikkiä Nanon kanssa. Sitkeästi Nano vaati hepulijuoksua ja saikin sen lopulta aikaiseksi.Yo-Yo ei viitsinyt tänään paimennella niin paljoa, kääkät saivat siis juoksennella kaikessa rauhassa. Melko lähellä autoa huomasimme kuinka Lyylin selkäkarvat olivat aivan pystyssa. Muutkin koiruudet haistelivat ilmaa huolestuttavalla tavalla. Lyyli, the suuri ridgeback, kertoi jokaisella solullaan karhun tai vastaavan pedon olevan pelottavan lähellä. Onneksi pääsimme turvallisesti kotiin.
Lenkki 3: Töissä käynnin jälkeen kävin hakemassa Jompen meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Ihan ensiksi vein koirat metsään, jossa saivat juosta kaikessa rauhassa. Jälleen näkeminen oli riemukas ja riehakas.
Lenkki 4: Tarja kutsui meidät lenkille mukaan. Tällä kertaa saimme miehetkin houkuteltua kävelylle. Jounilla ja Timolla riitti keskusteltavaa, eikä Tarja ja minäkään oltu aivan hiljaa 🙂 Kaikki viisi urosta juoksivat hyvällä mielellä keskenään. Maasto oli erittäin vaihtelevaa joten lenkki oli koko poppoolle sykettä nostavaa.
Kirjoitettu 29.09.2011 klo 21:44, viimeksi päivitetty
29.09.2011 klo 21:44.
Timo käytti koiruudet metsässä. Yo-Yo oli huolehtinut oikeasta vauhdista. Ettei Nappula loiki liian kovaa, muttei kuitenkaan jättäydy liian taakse. Nano oli puolestaan hepuloinut ja ketterästi limutellut oksistossa.
Illan tokoilut meni aivan plörinäksi. Hämärtyvässä illassa Yo-Yo sai hepulin Mirvan kanssa ja oli muutenkin aivan viri viri tööt tööt… Onneksi vähitellen toiminto palasi lähes normaalille tasolle ja saimme treenattua edes osittain järkevästi. Voi kettu!
Kirjoitettu 28.09.2011 klo 22:12, viimeksi päivitetty
28.09.2011 klo 22:12.
Aamulla hämärässä lähdimme metsäilemään. Mirva sekä Heppu, Jomppe ja Jeppe olivat kavereinamme. Nano ja Heppu juoksivat aivan höpelöinä peräkkäin ja välillä painivat. Juu… Ja tätä jatkui reilun tunnin. Voi hyvänen aika! Yo-Yo reippaili omaan tahtiinsa, välillä piti pienemmille antaa ohjeita:-)
Minä tein hieman tottista Ukon kanssa. Seuraamista hieman sekä hyppyä. Nyt Ukko hypyn jälkeen jää riittävän kauas esteestä, karvakaan ei estettä hipaissut. Kyllä tästä hyvä tulee.
Illalla Nano pääsi agilityilemaan. Keskittymistä häiritsi erittäin paljon isossa rapakossa seisova Mirva. Sinnehän rapakkoon oli aivan pakko painaa Mirvan kaveriksi ja kävellä kummin perässä. Ihan ei päästy viime viikon zen-olotilaan. Opittiin ohjausta kuitenkin lisää 🙂 Treenin jälkeen koko konkkaronkka yhteiselle lenkille mars. Kymmenen koiraa juoksivat innoissaan yhdessä. Nano ihastui yli kaiken Vieno-flattiin.
Kirjoitettu 27.09.2011 klo 22:22, viimeksi päivitetty
27.09.2011 klo 22:22.
Käytin aamusella koiruudet pienoisella hihnalenkillä ja menimme suorilla vanhemmilleni. Nano taitaa osata käsitellä heitä. Päästäiselle on suotu paljon vapauksia, verrattuna kaikkiin koiriimme.
Riitta ja Nilla seuranamme lähdimme lenkkeilemään. Riitan polvea vielä varoen menimme metsäautoteitä pitkin. Nillahan on vallan hirmustunut ja riehaantunut. Tyty viipotti edellämme poikien kanssa. Nano ilmoitti Nillan toivovan leikkiä, neito ei ehkä ollut kaikin pätkin samaa mieltä Nappulan kanssa. Puolentoista tunnin lenkin aikana koiruudet saivat enimmät höyryt laskettua ulos 🙂
Kirjoitettu 26.09.2011 klo 23:18, viimeksi päivitetty
26.09.2011 klo 23:18.
Sunnuntai aamu ja virkeät koirat… Pikainen oven aukaisu ja koiruudet ulos, itselle kahvia pörisemään. On se vain ihnaa kun voi laskea levollisin mielin koiruudet ulos aitaukseen. Asian ainoa huono puoli on, että Nano pieni riiviö osaa kaivaa tosi hyvin kuoppia. Roon aloittama ja Ticon parantelema oikotie Kiinaan, jota Yo-Yokin on hieman tuunaillut, on löytänyt voittajansa. Siis minun ja Timon voittajan! Vaikka kuoppaa kuinka peittelesi, Nano ennättää kaivaa sen uudelleen alta nanosekunnin. Kjäh! Eipähän tekeminen lopu kesken 🙂
Yo-Yon kanssa hyppyesteen luo rohkein mielin. Ukko oli aivan innoissaan nähdessään, että saa pompata. Nyt otin ensin muutaman hypyn targetilla, loikka meni suoraan. Tässä vaiheessa Timo saapui kotiin Jukan kanssa peräkärryllisen auton kanssa. No, onneksi se ei Ukkoa haitannut ollenkaan. Seuraavana jätin targetin pois ja otin hypyn ja seisautuksen. Vahvistin joka kerta kädestä makupalalla, ja jonkin ajan kuluttua leikittiin.
Lisäksi tein hieman seuraamista hypyn ohi, joten Yo-Yo ei oleta joka kerran esteen nähdessään pääsevänsä pomppaamaan. Hyvin seuraaminen pysyi hallussa. Nyt palkkasin lelulla eteenpäin, joten sijainti oli todella hyvä. Kyllä tää tästä joskus iloksi muuttuu 🙂
Molemmat koiruudet autoon ja hakuilemaan. Nano pääsi ensin duuneihin. Tuuli pyöri kuin hyrrä ja louhikossa työskentely oli hyivn haastavaa. Hienosti pieni Päästäinen selviytyi tehtävästään. Nanolla on selkeästi parantunut maalimiehellä pysyminen. Voi kuinka iloinen olenkaan 🙂
Myös Yo-Yolle pyörähtelevä tuuli teki tepposiaan. Ukko löysi kuitenkin molemmat maalimiehet ja ilmaisi reilun kuuloisesti. Kyllä mulla on ihanat koirat.
Treenialueen yli lensi joutsenia ja nekin pääsivät kameraan vangituiksi. Kiitos Jaana jälleen hyvistä kuvista 🙂
Kirjoitettu 25.09.2011 klo 22:56, viimeksi päivitetty
25.09.2011 klo 22:56.
Kellon soidessa ja todellisuuteen palatessa huomasin ikävän äänen. Vesisade! Eikä mitään pientä tiputtelua, vaan kunnon “saavista kaato” sade. No itku, potku, raivari… Eilen pestyt koirat olisivat lättynöitä lenkin jälkeen. Hmmm… Onneksi taloudessamme oli tyyppi jolla ajatus juoksi varhain aamulla. Timo muisti Ticon vanhan sadepuvun, sopisikohan se Nanolle? Sehän sopi kuin nenä päähän 🙂 Siispä molemmille pojille sadetakit päälle ja isännän kanssa lenkille. Ja kotiin palasi siistit ja sileät koirat.
Tänään olikin shelttien tapaaminen Käsämässä, jonne Yo-Yokin pääsi mukaan. Parisenkymmentä shelttiä oli paikalla, lähinnä Joensuun lähistöltä. Nano oli ainoa Lieksan edustaja, sekä ainut joka oli paimentanut lampaita. Siinäpä juteltavaa riittikin väliajoille. Oikeasti päivän aiheena oli näyttelyt ja trimmaaminen. Taru Ohtonen sekä Anne-Mari Hakkarainen olivat tapahtuman kouluttajina. Aikas pätevät tyypit!
Minä opin noin tuhat ja yksi asiaa mitä kannattaisi tehdä toisin. Pöydällä olemiseen tuli monta vinkkiä ja Taru katsoi Nanon muutenkin läpi. Hmmm… Takamuksen päällä olevia karvoja täytyy muistaa lytätä ja etuosaa pöyhiä, housut laittaa takaviistoon ja hännästä tehdä lapio. Uaaa… Vaikeeta! Lisäksi Nano tarvitsee lisää massaa, joten ruokaa pitäisi antaa hieman enemmän. Muuten Taru kehui Nanon olemusta sekä luonnetta, oikeaksi sheltiksikin taisi nimitellä :-)Trimmiopit oli samat kuin personal trimmarilla, mutta varmistus on varmistus.
Yo-Yo oli taas mörkö monelle sheltille. Höh! Toinen olisi niin mielellään leikkinyt kavereiden kanssa. Yksi merle oli hyvin kärttyinen ja sen omistaja toi koiransa Yo-Yon lähelle monta kertaa. Merle yritti napata muutaman kerran Ukkoa. Lopulta sanoin omistajalle: “Saat tuoda koirasi lähelle. Mutta jos se puree mun koiraa, minä puren sitä takaisin.” Taru sanoi, että antaa parta näyttää kuria käytöstavattomalle merlelle. Mutta eihän Yo-Yo moiseen vaivaudu. Mutta merlen mammarainen taisi saada riittävän varoituksen asiasta, ei ainakaan tuonut tyyppiään lähelle enää.
Illalla Timo käytti mukavalla, mutta sateisella, lenkillä koiruudet. Nanon piti vielä hepuloida hieman, mutta muuten kotona oli mukavan rauhallista 🙂
Kirjoitettu 24.09.2011 klo 20:37, viimeksi päivitetty
24.09.2011 klo 20:37.
Vettähän se satoi tänäkin aamuna, mutta ei se meidän vauhtia hidastanut. Seitsemältä olitiin Riitan ja kääkkien kanssa metsäilemässä. Valitettavasti valokuvien ottaminen sellaisessa hämärässä on melko mahdotonta, varsinkin kun koiruudet tuppasivat olemaan liikkeellä kokoajan.
Yo-Yo piti hyvin päättäväisesti kääkät kurissa. Riitan ja minun edeltä sekä läheltä sivusta on turha yrittää päästä kkäppäilemään aivan rauhassa, Yo-Yo palauttaa kurittoman takaisin paikoilleen välittömästi. Kääkät ovatkin siis keksineet voivansa paeta paikalta takaamme, tai hyvin kaukaa sivulta. Mutta autas armias, jos Ukko huomaa kadonneet palaavan takaisin porukkaamme, saa palaaja Yo-Yolta sättimiset. Ihmeen hyvin kääkät ottavat palautteen Ukolta vastaan, korvat pitkin päätä palaavat paikoilleen kuvioon.
Timo pestä hurautti Nanon päivällä. On se vain helppo tuollainen karvaton koiruus pestä, mutta mielummin ottaisin karvallisen version vaikka aikaa meneekin. Kyllä Nappulasta tuli hieno kaiken puunauksen jälkeen. Jospa tuota karvaa ei enää paljoa lähtisi 🙂
Yo-Yon kanssa otin yllättäen hyppyä. Jostain kumman syystä Ukko pomppaa oikeaan laitaan ja koskettaa esteen jalasta. Onneksi Timo huomasi tilanteen ja nyt on palkattu suorasta hypystä. Välillä meinaa iskeä uskon puute, opitaankohan me tätä ikinä kunnolla? Lisäksi muutama liikkeestä seisomaan jääminen sekä iloista seuraamista.
Illalla vielä puunasimme Yo-Yon paraatikuntoon. Kuka kumma on työntänyt koiraamme takkuja? Epäisin tuholaiseksi Timoa. Mutta nyt on Ukko komea ja mahtava, eli ei mennyt hukkaan kaikki työ 😉
Kirjoitettu 23.09.2011 klo 23:12, viimeksi päivitetty
23.09.2011 klo 23:12.
Riitan kanssa hyökättiin koiralauman kanssa lenkille aamusella. Harvoin autoon pakkautuminen on ollut näin hankalaa. Normaalisti koirat loikkaavat omille paikoilleen alta aika yksikön pienellä vihjeellä. Tänään oli sitten aivan erilainen päivä. Jokainen koira loikki minne sattui, jos loikki. Osan mielestä olisi niin mukavaa juosta ympäri autoa. Voi hyvä hyttynen sentään…
Metsässä vauhtia riitti kiitettävästi. Yo-Yo yritti parhaansa mukaan paimentaa kääkät kasaan ja sekös harmitti käkriäisiä pätkittäin. Nano yritti kaikin tavoin saada Iiristä leikkiin ja painiin mukaan, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Iltapäivällä menin Yo-Yon kanssa tokoilemaan. Tänään irtoaminen hypylle alkoi sujua paremmin. Itseasiassa aikas kivasti jopa. Seisomaan jäämisen kanssa oli hieman haastetta. Jos sanoin käskyn liian voimakkaasti, pläjänti Ukko maahan. Hmmm… Siispä jos sanoin odota, homma sujui paremmin. Ou jee!
Muutama liikkeestä seisomaan jääminen. Kyllähän Ukko ne hallitsee. On se vain taitava. Dani vuorollaan otti metallinoutoa, kapulaan piti ottaa toisen koiran hajua. Eipä muuta kuin Yo-Yo kentälle, metallin heitto ja hae käsky. Ukko toi esineen aivan upeasti takaisin. Tyyppi, joka on viimeksi kokeillut metallinoutokapulaa suussaan puolivuotiaana. Vitsi mie olin ylpee!
Kirjoitettu 22.09.2011 klo 23:12, viimeksi päivitetty
22.09.2011 klo 23:12.
Vettä satoi jälleen tänäänkin aamulla. No, eipä haittaa…. Metsään vain matkamme johti 🙂 Selvästi viilentyneet säät ovat saaneet koirat villeiksi. Puiden runkojen yli pomppimista sekä varvukossa loikkimista oli siis ohjelmassa.
Timo sai valmiiksi tokohyppyesteen ja sitähän oli sitten kokeiltava Yo-Yon kanssa. Tämän päivän aatoksena oli saada koira irtoamaan innokkaasti esteen yli. Lelu esteen toisella puolella tuotti toivotun toiminnon, samoin lelun käyttäminen siellä. Siispä… Harjoitusta tarvitaan vielä ja paljon 🙁
Nanon kanssa harjoittelin istumista. Nyt taittaa vihdoinkin Päästäisenkin päähän upota toivottava asia. Kyllä tää tästä vähitellen 🙂
Kirjoitettu 21.09.2011 klo 22:00, viimeksi päivitetty
21.09.2011 klo 22:00.