Turkkia 23.9.2011
Vettähän se satoi tänäkin aamuna, mutta ei se meidän vauhtia hidastanut. Seitsemältä olitiin Riitan ja kääkkien kanssa metsäilemässä. Valitettavasti valokuvien ottaminen sellaisessa hämärässä on melko mahdotonta, varsinkin kun koiruudet tuppasivat olemaan liikkeellä kokoajan.
Yo-Yo piti hyvin päättäväisesti kääkät kurissa. Riitan ja minun edeltä sekä läheltä sivusta on turha yrittää päästä kkäppäilemään aivan rauhassa, Yo-Yo palauttaa kurittoman takaisin paikoilleen välittömästi. Kääkät ovatkin siis keksineet voivansa paeta paikalta takaamme, tai hyvin kaukaa sivulta. Mutta autas armias, jos Ukko huomaa kadonneet palaavan takaisin porukkaamme, saa palaaja Yo-Yolta sättimiset. Ihmeen hyvin kääkät ottavat palautteen Ukolta vastaan, korvat pitkin päätä palaavat paikoilleen kuvioon.
Timo pestä hurautti Nanon päivällä. On se vain helppo tuollainen karvaton koiruus pestä, mutta mielummin ottaisin karvallisen version vaikka aikaa meneekin. Kyllä Nappulasta tuli hieno kaiken puunauksen jälkeen. Jospa tuota karvaa ei enää paljoa lähtisi 🙂
Yo-Yon kanssa otin yllättäen hyppyä. Jostain kumman syystä Ukko pomppaa oikeaan laitaan ja koskettaa esteen jalasta. Onneksi Timo huomasi tilanteen ja nyt on palkattu suorasta hypystä. Välillä meinaa iskeä uskon puute, opitaankohan me tätä ikinä kunnolla? Lisäksi muutama liikkeestä seisomaan jääminen sekä iloista seuraamista.
Illalla vielä puunasimme Yo-Yon paraatikuntoon. Kuka kumma on työntänyt koiraamme takkuja? Epäisin tuholaiseksi Timoa. Mutta nyt on Ukko komea ja mahtava, eli ei mennyt hukkaan kaikki työ 😉