Joensuu 14.8.2011
Tuomari: Pedro Delarue,
Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” VAL ERI3
Tuomari: Horst Kliebenstein
Karaatin Petrus Pyhän Poika “Nano” JUN ERI
AHBAn Herding Ranch Dog level 1 13.8.2011
Tuomarit: Rusty Jeffers ja Linda Rorem
Glenthistle First Laird Aidan “Yo-Yo” HRD1 hyväksytysti läpi
(kuva Mika Vähä)
AHBAn Junior Herding Dog 12.8.2011
Tuomarit: Rusty Jeffers ja Linda Rorem
Karaatin Petrus Pyhän Poika “Nano” JHD hyväksytysti läpi
Neljä ja puoli koiraa 15.8.2011
Hyvin nukutun yön jälkeen koirien päitä alkoi nousta aamulla lattian tasolta kuin sieniä sateella. Nano ja Savanna-mamma olivat löytäneet toisensa jo eilen illalla. Meno ja meininki vauhdikasta. Meikku himmaili siellä täällä ja Fauni vartioi pihaa Yo-Yon kanssa. Aivan uskomattoman hienosti kaikki viisi koiraa nautiskelivat yhteiselosta.
Metsäänhän sitä oli lähdettävä. Yllättävän näppärästi Nissaniin mahtui neljä partaista ja sheltti. Koirat nauttivat koko sydämen kyllyydestä vapaudesta ja yhdessä juoksemisesta. Oli se upean näköstä!
Kaikki hauska päättyy ajallaan… Vieraiden matka jatkui ja me jäimme elpymään suurista kisoista. Äitini ja isäni oli, aivan ihanasti, ostaneet Yo-Yolle ja Nanolle herkkuluut titteleiden johdosta. Minä ja Timokin saimme karkkipussit. Mikäs meillä oli sitten juhlistellessa menestystä 🙂
Joensuun näyttely 14.8.2011
Kolmen tunnin yöunet… Ehkemme olleet kaikkein hehkeimmillämme, siis kukaan meistä ei ollut… Mutta koirat häkkiin ja kohti Joensuuta. Sieltä löysimme heti Riitan ja Jaanan koirineen… Ensin vuorossa oli Yo-Yo. Ukkohan on minun suureksi järkytykseksi valioluokassa, mie en oo vielä tähän tottunut.
Yo-Yo esiintyi hienosti! Tuomarina oliPedroDelarue. Häntä vain heilui liian ylhäällä, mutta ei oteta sitä laskuun? Tuloksena hienosti ERI3, SA. Ei pöllömmin näin tötteröltä ihmiseltä. “good type, correct head,good topline, good front, tailset a bit high, carried too high, good coat and movement”. Olen tyytyväinen 🙂
Nanokin pääsi kehään, taisi melkein olla se pääasia =D Tuomarina Horst Kliebenstein. Pöytä oli erittäin horjakka, mutta eihän se Nanoa haitannut. Tyyppi piti sitä keinulautana.. Tylsästi kehis tuli ja korjasi tilanteen ja hauska leikki oli ohi. Plaah! Päästäinen esiintyi hienosti, liikkeessä vain häntä meinasi nousta ylös (mikä näitä meidän koiria vaivaa?). Tuloksena ERI. Hienoa! “nice expression, beautiful head, well carried ears, correct neck, strong even back, correct fine tailset, chest well developed, movement fine front and behind little pit bottom narrow”.
Kotiin tuomisina meillä oli ostosten lisäksi Yo-Yon kasvattaja Riitta kolmen koiransa kanssa. Tytöt vain tulla tupsahtivat meille ja asettuivat asumaan. Ilta sujui koiruuksia ihmetellen ja paimennusvideoita analysoiden.
AHBA trials 12.-13.8.2011
Aikainen kana madon löytää…. Ja ajoissa olevat pääsevät ajoissa Kuttukuuhun. Siispä auto starttasi pihasta jo viideltä aamulla, oli se kamalan varhaista! Kennelmummi oli vaihtunut aitoon ja oikeaan kennelpoikaan, Timoon. Kyllä nyt täytyy sanoa, ettei Timon veroista ole olemassa. Hän osaa olla juuri oikealla tavalla koiratreeneissä mukana 🙂
Jostain kumman syystä olin ilmoittanut Nanon JHD-radalle kahdelle legille. Ensimmäisellä legillä tuomarina toimi Linda Rorem. Omalla vuorollahan sitä oli vain pakko mennä laitumelle, vaikka ilmassa (ja joka paikassa) oli jännittynyttä tunnelmaa havaittavissa. Nano teki upeasti töitä! Aivan ihana pieni mies teki aivan virheettömän ja eleettömän radan. Voi mie olin niin onnellinen! Tuomarin arvosteli jokaisen kohdan Päästäiselle Good (paras mahdollinen!), aika 1’58”. Lisäksi huomioitavaa kohtaan oli kirjoitettu: “excellent! good dog, good handling”. Olipas aikas hieno juttu!
Toinen leg sujui samoissa merkeissä, tuomarina Rusty Jeffers! Nano työskenteli aivan upeasti, toisen panelin kiertämisessä yksi lammas oikaisi vähän. Tämä oli kuitenkin vain kosmeettinen haitta. Jälleen tuloksena jokaiseen kohtaan Good sekä lisämainintana: “nice work”. Aikaa tähän kului 1’48”. Siispä meillä on nyt kotona kaksi koiraa, jotka ovat oikeutettuja käyttämään titteliä JHD! Kiitos ihana Nano! Samana päivänä JHD-tittelin sai omakseen kolme shelttiä.
Lyhyemmän ajomatkan, sekä kunnon yöunien, takia olimme varanneet hotellihuoneen Kuopiosta. Täytyy sanoa, että poikien kanssa on helppoa matkustaa. Heti hotellihuoneeseen päästyämme koiat majoittuivat ja totesivat tämän olevan meidän koti tänä yönä. Hissit tai mikään muu ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa.
Kaupungilla kävellessämme näimme pari chihuahuata takit päällä lenkkeilemässä. Yo-Yon silmät levisivät ihmetyksestä. Ukko ei selvästi tiennyt mitä oliot olivat, leluja vai eläimiä. Mutta muuten maalaistollomme käyttäytyivät loistavasti kaupungissa 🙂 Mikään ei tuottanut vaikeuksia tai tunteen kuohuntaa. Ihanat pojat!
Lauantaina uudet haasteet odottivat, nyt Yo-Yon kanssa. Sinikka oli vakuutellut, että Yo-Yolla on mahdollisuudet päästä HRD1 läpi. Uaa ja paniikki! Ensin tuomarointivuorossa oli Rusty, jonka puhuttelulla saimme aloittaa päivän.
Yo-Yo suoritti ensimmäisen legin aivan loistavasti. Häkistä pois ottaminen, porteista kulkeminen ja rännitys kaikki ok. Seuraavana oli radan vaikein kohta, jota emme olleet harjoitelleet ollenkaan! Kääk! Postilta kohti paneleita, joiden ohi lampaiden piti mennä itse menemättä. Reippaasti kävellen pelko takaraivossa kuljin paneleille. Pysähdyin ja kutsuin Yo-Yoa hitaasti luokseni. Himpura! Nehän nehän menivät kauniisti ohitseni. Odottelin hieman, että lampaat rauhoittuu syömään, kävelin rauhassa postille sekä kutsuin Ukon luokseni. Koiran jättö postille, ja lähetys hakukaarelle. Eihän se kaari täydellinen ollut, mutta riittävä. Huh! Olimme tehneet sen. Nyt äkkiä lampaat häkkiin… Kuulin jotain huudettavan, mutten mitä. Portti kiinni ja valtavat onnitteluhuudot alkoivat välittömästi =D Kiiruhdin pois laitumelta, jolloin kuulin jotain kamalaa… Minä oli unohtanut kiertää postin kaaren jälkeen. EI….. Epätoivo!Viiden pisteen vähennyksen jälkeen 73,5 pistettä/ 90, minimi läpipääsyyn 63. Aikana oli 6’30”. Voi onni ja autuus! Aivan mahtavaa!
Toinen leg olikin vasta illalla, onneksi sain vaihdettua arvotun paikan aikaisemmaksi, tuomarina Linda. Sunnuntain näyttelyyn olisi niin kivaa valmistautua kunnolla… No, lampaat olivat väsyneitä, koira oli väsynyt ja ohjaaja oli umpiväsynyt! Jo häkistä pois ottaessamme lampaat ilmoittivat olevansa hieman ikävällä tuulella. Kuljin JHD-aitauksen läpi hieman pidempää reittiä, jotta lampaat rauhoittuisivat. Portin jälkeen huomasin, ettei ajatus ollut toteutunut… Lampaat lähtivät litomaan ja sama uudelleen. Voi äiti! Sitkeästi jatkoimme ja saimme lampaat hujahtamaan rännin läpi (monelle päkät jäivät ränniin seisoskelemaan). Huokaisu ja portin aukaisu ja… Lambien menetys. Hysteeriset lampaat juoksivat kuin heikkopäiset pakoon, mutta onnistuimme saalistamaan ne. Portituksen jälkeen hienoa kuljetusta, kunnes patam… ja taas juostiin pakoon sekä kiinni. Ei oo todellista! Lampaiden kanssa postin kierto ja paneleille, onnistunut kuljetus. Koiran jättäminen ja huoaa.. Lampaat jossain hitossa asti. Uudelleen ja koiran ollessa paikallaan juokseminen postille. Hakukaari, lampaat hallintaan postin kierto (MIE MUISTIN) ja häkitys. Hillitön huuto ja tuuletus, minulta ja yleisöltä. Aikaakin oli mennyt tuplat 13min ja rapiat. Max oli 15min.
Pyrähdimme tuomarin luo kysymään kuinka kävi, melko varmana epäonnistumisesta. Linda: “You had one lost too many.” EI! Johon minä: “You must be joking!” Linda:”Sorry…” Tässä vaiheessa painoin pääni alas ja jotenkin suusta vain pääsi jännityksen purkauksena :”FUCK” Eikä voluumi ollut kaikkein pienimmällä… Johon Linda: “I haven’t make my mind”. Raahauduin surullisena laitumelta pois. Ihanat ihmiset tulivat lohduttamaan, on tää laji niin ihanaa. Eletään yhdessä ylä- ja alamäet! Itkun ja suuren pettymyksen keskellä näin hymyilevän sihteerin joka sanoi: “On se läpi”. MITÄ? “Läpi meni” JEEEEE! Kiljumista ja hyppimistä! Ja niitä onnittelujen määrää. Voi ihanat, kultaiset ihmiset!
Hetken huokaistuani tajusin. Yo-Yo saa käyttää titteliä HRD1! Wau! Valitettavasti meidän oli lähdettävä nopeasti kotia kohti, joten en ole vielä nähnyt arvostelua. Illalla, tai oikeammin yöllä, vielä pesimme Yo-Yon. Järjellinen toiminta oli lakannut jo aikaa sitten…
Kuvat Mika Vähä. Laitan parempi tasoiset, kun niitä saan…
Alkuneuvottelu
Sillan yli
Ränniin
Rohkeasti kohti paneeleja
Häkitys
Jee!
Välipäivä 11.8.2011
Timo käytti koiruudet aamulla lenkillä ja piti pitkän aikaa ulkosalla. Sisällä karvapalleroilla oli muutava hankaluus. Kuinka tervehtiä emäntää pitkä yön jälkeen. Minä ja Timo nimittäin vaihdoimme sängyssä paikkoja. Nano tulee sängyn viereen, mutta väärälle puolelle ja miettii kuinka pääsisi lähelleni. Kyllä se on….
Timo päätti laittaa viimeinkin suojaseinän astianpesukoneen viereen, remontistahan on vasta neljä vuotta aikaa 🙂 Nano sulloutui levyn päälle seisomaan ja ihmetteli miksi se ei keinu. Tyyppi meni varmaan mielestään tasapainolaudalle. Hassu!
Mökillä koirilla oli kiireitä, vauhti oli ainakin melkoinen. Minä käytin Yo-Yon pyörällä juoksemassa. Ukko juoksikin tosi hyvin, menohaluja näytti olevan paljonkin. Nyt täytyy helteiden helpotettua käyttää Ukkelia juoksemassa useamman kerran viikossa. Mökille palattuamme ralli Nanon kanssa jatkui 🙂
Päivän mittaan seurailimme kuinka koirat vaihtelivat herkkuluitaan. Välillä Yo-Yolla oli hallinnassa neljä luuta, yksi syötävänä ja muut kainalon ja mahan alle piiloitettuna. Nano saa aina luun itselleen oveluudellaan.
Klinikat 10.8.2011
Herätyskello ilmoitti aamun alkaneen 4.15, aikas aikaista 😉 Koirille hieman ruokaa, pomppu Nissaniin ja kohti Kuttukuuta. Kennelmummina mukana oli äitini, joka ansiokkaasti heilui kameroiden kanssa kuvaten meitä ja ollen apukätenä tarvittaessa.
Nano pääsi Linda Roremin oppiin, shelttikasvattaja Usasta. Ensimmäisellä kierroksella huomio kiinnittyi minun paimensauvan käyttöön. Päästäinen vastaa pieneenkin vihjeeseen, joten suureelliset eleet ovat tarpeettomia. Toisella kierroksella Nano teki elämänsä paimennuksen. Meidän pieni 11kk kakara teki kaiken, jota pyysin! Aplodien saattelemina poistuimme laitumelta 😀
Kerrankin paikalla oli muitakin partaisia. Lotta ja Dave olivat tuoneet trionsa paikalle. Olipas hauskaa ja opettavaista nähdä muidenkin karvacollietten toimimista laitumella.
Lynn Leach oli Yo-Yon klinikan kouluttaja. Aivan ihastuttava ihminen, joka väänsi kivistä ja rautalangasta kuinka tehdään ja miksi. Hakukaari oli suurin aiheemme, siinä minun liikkuminen. Nyt liikkuminen pitää olla suoraviivaisempaa, ei lampaita pyydystävää, hieno neuvo. Lisäksi Yo-Yo teki kerran rännin, jonka jälkeen Lynn puhkesi taputtamaan meille 🙂
Erittäin mukava ja antoisa päivä, jokaloi uskoa loppuviikkoon! Näimme myös pienen partaisen Breen lampaiden pyöritystä.
Tylsää 9.8.2011
Timo vei Nissanin huoltoon aamulla, auto siritti kuin heinäsirkka. Minulle ja pojille jäi Focus käyttöön. Nyt pojat alkavat jo paremmin uskoa, että silläkin autolla pääsee mukaviin paikkoihin. Toki eihän Focus korvaa Nissanin oloja… Vaikka mie siitä tykkäänkin. Mutta ehkäpä minulta ei tässä asiassa kysellä.
Nyt on hankalaa löytää hyvää paikkaa lenkkeilyyn, kaikki metsät on miehitetty takapuoli pystyssä mustikankerääjillä. No, onneksi sellainen löytyi. Tai.. Aikamme metsässä rämmittyämme Yo-Yon ilmeistä päättelin, että lähistöllä on joku. Ja koska en halunnut, että tämä joku saa kenties sydärin loistavan haukkuilmaisun takia vaihdoimme suosiolla suuntaa.
Muutoin isäntä kävi golfaamassa ja minä töissä. Koirat saivat siis nauttia vapaasta. Toki illalla nypin Yo-Yon korvat, yäk! Karvaa oli kasvanut taas yllättävän paljon. Kumpikaan meistä ei toimitusta rakasta, mutta minulle se on epämiellyttävämpää. Lisäksi korvakarvat tuli harjattua. Timo löysi Ukosta yhden punkin, joka on nyt poistettu ja paikka puhdistettu.
Nano on viettänyt aikansa häiriköiden meitä. Herkkuluiden heittely, lelujen levittely sekä jaloissa pyöriminen on ollut päivän teemoina.
Huomenna pääsemme Kuttukuuhun klinikalle paimentelemaan. Nano pääsee Lindan oppiin ja Yo-Yo Lyn. Toivotaan paljon uusia ohjeita ja neuvoja…
Mustikka 8.8.2011
Tänään olisi Ticon synttärit, 12v… Siispä kaikista järjettömin päivä ryhtyä tyhjentämään videokameran muistia, jossa pätkiä ensimmäisestä koirakatraasta. Mutta sehän täytyi ehdottomasti tehdä, juuri tänään! Teknisesti tehtävä oli meikäläiselle aivan liian vaikea, mutta jotenkin sain räpellettyä tiedoston DVD-levyille. Pätkiä katsellessa sai nauraa ja itkeä sekä ihmetellä kuinka jotain oli jokaisesta koirasta unohtanut. Roon valtavat hyppy-hyppy-loikat, Ticon upea turkki sekä Gizmon arvokkuus… Onneksi on videot, vaikka niiden käyttö onkin ybervaikeaa.
Tänään satoi… Aina kun päätin viedä koirat lenkille, satoi kaatamalla. Siispä koirat rynnivät pihalla, nauttivat herkkuluita sekä vierailivat vanhemmillani. Onneksi lopulta pääsimme metsään ja keräämään mustikoita, omiin massuihin 🙂 Pojilla oli hauskaa, pyöriskelyä mättäillä sekä pomppimista kiville. Mikäs sen hauskempaa? Minä ja Timo ravitsimme vatsamme makeilla mustikoilla, mitä kerittiin syödä rohmuturpa Nanon takana kulkiessa…
Omassa pihassa koirien ralli jatkui. Välillä Nano tosin söi punaisia ja valkeita viinimarjoja, pensaista kypsät mustikat ja karviaisia sekä yritti maistella omenoita. Pohjaton maha?
