AHBA trials 12.-13.8.2011
Aikainen kana madon löytää…. Ja ajoissa olevat pääsevät ajoissa Kuttukuuhun. Siispä auto starttasi pihasta jo viideltä aamulla, oli se kamalan varhaista! Kennelmummi oli vaihtunut aitoon ja oikeaan kennelpoikaan, Timoon. Kyllä nyt täytyy sanoa, ettei Timon veroista ole olemassa. Hän osaa olla juuri oikealla tavalla koiratreeneissä mukana 🙂
Jostain kumman syystä olin ilmoittanut Nanon JHD-radalle kahdelle legille. Ensimmäisellä legillä tuomarina toimi Linda Rorem. Omalla vuorollahan sitä oli vain pakko mennä laitumelle, vaikka ilmassa (ja joka paikassa) oli jännittynyttä tunnelmaa havaittavissa. Nano teki upeasti töitä! Aivan ihana pieni mies teki aivan virheettömän ja eleettömän radan. Voi mie olin niin onnellinen! Tuomarin arvosteli jokaisen kohdan Päästäiselle Good (paras mahdollinen!), aika 1’58”. Lisäksi huomioitavaa kohtaan oli kirjoitettu: “excellent! good dog, good handling”. Olipas aikas hieno juttu!
Toinen leg sujui samoissa merkeissä, tuomarina Rusty Jeffers! Nano työskenteli aivan upeasti, toisen panelin kiertämisessä yksi lammas oikaisi vähän. Tämä oli kuitenkin vain kosmeettinen haitta. Jälleen tuloksena jokaiseen kohtaan Good sekä lisämainintana: “nice work”. Aikaa tähän kului 1’48”. Siispä meillä on nyt kotona kaksi koiraa, jotka ovat oikeutettuja käyttämään titteliä JHD! Kiitos ihana Nano! Samana päivänä JHD-tittelin sai omakseen kolme shelttiä.
Lyhyemmän ajomatkan, sekä kunnon yöunien, takia olimme varanneet hotellihuoneen Kuopiosta. Täytyy sanoa, että poikien kanssa on helppoa matkustaa. Heti hotellihuoneeseen päästyämme koiat majoittuivat ja totesivat tämän olevan meidän koti tänä yönä. Hissit tai mikään muu ei aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa.
Kaupungilla kävellessämme näimme pari chihuahuata takit päällä lenkkeilemässä. Yo-Yon silmät levisivät ihmetyksestä. Ukko ei selvästi tiennyt mitä oliot olivat, leluja vai eläimiä. Mutta muuten maalaistollomme käyttäytyivät loistavasti kaupungissa 🙂 Mikään ei tuottanut vaikeuksia tai tunteen kuohuntaa. Ihanat pojat!
Lauantaina uudet haasteet odottivat, nyt Yo-Yon kanssa. Sinikka oli vakuutellut, että Yo-Yolla on mahdollisuudet päästä HRD1 läpi. Uaa ja paniikki! Ensin tuomarointivuorossa oli Rusty, jonka puhuttelulla saimme aloittaa päivän.
Yo-Yo suoritti ensimmäisen legin aivan loistavasti. Häkistä pois ottaminen, porteista kulkeminen ja rännitys kaikki ok. Seuraavana oli radan vaikein kohta, jota emme olleet harjoitelleet ollenkaan! Kääk! Postilta kohti paneleita, joiden ohi lampaiden piti mennä itse menemättä. Reippaasti kävellen pelko takaraivossa kuljin paneleille. Pysähdyin ja kutsuin Yo-Yoa hitaasti luokseni. Himpura! Nehän nehän menivät kauniisti ohitseni. Odottelin hieman, että lampaat rauhoittuu syömään, kävelin rauhassa postille sekä kutsuin Ukon luokseni. Koiran jättö postille, ja lähetys hakukaarelle. Eihän se kaari täydellinen ollut, mutta riittävä. Huh! Olimme tehneet sen. Nyt äkkiä lampaat häkkiin… Kuulin jotain huudettavan, mutten mitä. Portti kiinni ja valtavat onnitteluhuudot alkoivat välittömästi =D Kiiruhdin pois laitumelta, jolloin kuulin jotain kamalaa… Minä oli unohtanut kiertää postin kaaren jälkeen. EI….. Epätoivo!Viiden pisteen vähennyksen jälkeen 73,5 pistettä/ 90, minimi läpipääsyyn 63. Aikana oli 6’30”. Voi onni ja autuus! Aivan mahtavaa!
Toinen leg olikin vasta illalla, onneksi sain vaihdettua arvotun paikan aikaisemmaksi, tuomarina Linda. Sunnuntain näyttelyyn olisi niin kivaa valmistautua kunnolla… No, lampaat olivat väsyneitä, koira oli väsynyt ja ohjaaja oli umpiväsynyt! Jo häkistä pois ottaessamme lampaat ilmoittivat olevansa hieman ikävällä tuulella. Kuljin JHD-aitauksen läpi hieman pidempää reittiä, jotta lampaat rauhoittuisivat. Portin jälkeen huomasin, ettei ajatus ollut toteutunut… Lampaat lähtivät litomaan ja sama uudelleen. Voi äiti! Sitkeästi jatkoimme ja saimme lampaat hujahtamaan rännin läpi (monelle päkät jäivät ränniin seisoskelemaan). Huokaisu ja portin aukaisu ja… Lambien menetys. Hysteeriset lampaat juoksivat kuin heikkopäiset pakoon, mutta onnistuimme saalistamaan ne. Portituksen jälkeen hienoa kuljetusta, kunnes patam… ja taas juostiin pakoon sekä kiinni. Ei oo todellista! Lampaiden kanssa postin kierto ja paneleille, onnistunut kuljetus. Koiran jättäminen ja huoaa.. Lampaat jossain hitossa asti. Uudelleen ja koiran ollessa paikallaan juokseminen postille. Hakukaari, lampaat hallintaan postin kierto (MIE MUISTIN) ja häkitys. Hillitön huuto ja tuuletus, minulta ja yleisöltä. Aikaakin oli mennyt tuplat 13min ja rapiat. Max oli 15min.
Pyrähdimme tuomarin luo kysymään kuinka kävi, melko varmana epäonnistumisesta. Linda: “You had one lost too many.” EI! Johon minä: “You must be joking!” Linda:”Sorry…” Tässä vaiheessa painoin pääni alas ja jotenkin suusta vain pääsi jännityksen purkauksena :”FUCK” Eikä voluumi ollut kaikkein pienimmällä… Johon Linda: “I haven’t make my mind”. Raahauduin surullisena laitumelta pois. Ihanat ihmiset tulivat lohduttamaan, on tää laji niin ihanaa. Eletään yhdessä ylä- ja alamäet! Itkun ja suuren pettymyksen keskellä näin hymyilevän sihteerin joka sanoi: “On se läpi”. MITÄ? “Läpi meni” JEEEEE! Kiljumista ja hyppimistä! Ja niitä onnittelujen määrää. Voi ihanat, kultaiset ihmiset!
Hetken huokaistuani tajusin. Yo-Yo saa käyttää titteliä HRD1! Wau! Valitettavasti meidän oli lähdettävä nopeasti kotia kohti, joten en ole vielä nähnyt arvostelua. Illalla, tai oikeammin yöllä, vielä pesimme Yo-Yon. Järjellinen toiminta oli lakannut jo aikaa sitten…
Kuvat Mika Vähä. Laitan parempi tasoiset, kun niitä saan…
Alkuneuvottelu
Sillan yli
Ränniin
Rohkeasti kohti paneeleja
Häkitys
Jee!