Aamulla heräilimme kaikessa rauhassa, tai siis minä ja koirat. Timo säntäsi golfia pelaamaan Nurmekseen. Minä ja koiruudet ihmeteltiin uutta päivää. Koirat taisivat vihjailla toiveesta vauhdikkaampaan aamuun.
Molemmille koirille olin varannut paikan Kyllösen Pirkon koulutukseen. Ennen treeniä sain hönkäistyä, kuinka minulla on suuri ongelma renkaan kanssa. Siis minulla.. Siispä ongelman kipuun. Pirkon päättäväisellä ja innostavalla ohjauksella huomasin, kuinka olin jälleen kerran saanut sekoitettua rengasta, vasta koirat nro 4 ja 5. Ptruuu, pakkia…. Palasimme suorituksessa pisteeseen A, eli alkuun ja harjoittelimme estettä uudelleen. Alun epäuskon sekä päässä jäytävän: “tää ei voi onnistua” jälkeen kaikki alkoi mennä kuin putkeen.
Yo-Yon kanssa päästiin alkuhakemisen jälkeen suoritukseen, jossa Ukko haki renkaan pompattavaksi vinoistakin kulmista ja esteen takaakin. Lisää vauhtia toimintaan saatiin, kun renkaan jälkeen Ukko sai mennä putkeen. Voi hyvää päivää, millä vauhdilla Ukko liikkui 🙂 Tyyppi pitää harrastuksesta aikas paljon.
Nanon kanssa oli sloitus hieman hankalaa. Nappulun mielestä ei ollut hyvä, jos Pirkko oli apuohjaajana. Hmm.. Onneksi Timo oli paikalla ja näin saimme koulutuksen hienosti käyniin. Toisena ongelmana oli renkaan rakenne. Sitä ei saanut riittävän matalalle. Onneksi hyppykoneemme sai pompattua tarvittavan hypyn. Nanokin oppi aivan valtavasti renkaan suorittamisesta. On se vain hieno pieni päästäinen 🙂
Apukouluttaja Timo sekä pääkouluttaja Elsi
Kaiken kaikkiaan olin niin tyytyväinen. Nyt sain opetutta koirille oikeanlaista esteen suorittamista, koirat olivat erittäin motivoituneita ja halusivat löytää renkaan.
Illalla väsyneet mutta onnelliset koiruudet nautiskelivat luita ja Nano oli harjauksen kohteena. Kuinka pienestä Päästäisestä voikin lähteä karvaa kilo tolkulla?
Kirjoitettu 10.09.2011 klo 21:42, viimeksi päivitetty
10.09.2011 klo 21:42.
Harvinainen aamu, emme suunnanneet metsään lenkille. Hihnat käteen ja kävelemään tietä pitkin… Yäk! Tää ei oo mun juttu, tuskin koirienkaan. Mutta välillä on tehtävä ei-niin-mukavia -asioita. Mutta kävellä tupitimme teitä pitkin 🙂
Muutoin koirien vapaa jatkui vielä tänään, huomenna alkaakin treenaukset täydellä tohinalla. Meillä oli tänään todella hiljaisen kuuloista, tytöt lähtivät takaisin kotiinsa. Ikävähän niitä vesipetokakaroita tulee, mutta onneksi näemme jälleen pian. Ja tänään jo kerittiin muutamaan otteeseen jutustella puhelimessa. Varsinkin Nano tahtoisi hoitaa tyttöjä, joten se on tänään ollut odottavalla kannalla. Jos ne tytöt kuitenkin tulisi meille.
Kirjoitettu 09.09.2011 klo 21:59, viimeksi päivitetty
09.09.2011 klo 21:59.
Timo livahti koiruuksien kanssa aamulla metsään. Lenkkeilyyn oli kuulunut kiville hyppimistä (myös Nano nykyään), mustikoiden syömistä sekä vauhdikkaita spurtteja. Melkein tunnin lenkillä tulikin jo hyvin nälkä koruuksille 🙂
Meidän mustikkahirmu:
Illalla koiruudet pääsivät vielä rääkkääkääkkää -lenkille. Nano nujusi aivan hillittömästi Iiriksen kanssa, Yo-Yo viipotti Helmen lähistöllä ja Lyyli -parka oli väliinputoaja. Viiden koiran seurue on erittäin saman tuumaisia ja yhteistyökykyisiä. Mahtavan mukava porukka 🙂
Nano on päättänyt tiputtaa karvansa näin syksyn kunniaksi. Voi itku!
Yritin ottaa Nanosta ja Iirksestä kuvia, mutta sähikäisten pörrätessä jaloissa ja liikkuessa salaman nopeudella kuvaaminen on vähintäänkin haasteellista. Joku toinen päivä uudella yrityksellä 🙂
Kirjoitettu 08.09.2011 klo 21:58, viimeksi päivitetty
08.09.2011 klo 21:58.
Riitta ja kääkät liittyivät seuraamme lenkille. Nano riippui ja roikkui Iiriksesä kiinni, on ne vaan mahdottomat kaverukset. Yo-Yo yritti pitää porukkaa kasassa, aika hyvällä menestyksellä.
Tytöt kävivät hoitamassa koiruuksia. Hieman taluttelua sekä paljon rupsuttelua oli ohjelmassa. Lisäksi neitoset seurasivat silmät kovana kuinka Heli hieroi Yo-Yoa. Ukko olikin oikein hyvässä hyvässä kunnossa. Muutama jumittuma löytyi, mutta ne suli helpohkosti.
Nano olikin loikkinut jälleen itsensä jumiin. Mitähän ihmettä sille tekisi? No, lihashuoltoa täytyy tehdä enemmän.
Kirjoitettu 07.09.2011 klo 22:31, viimeksi päivitetty
07.09.2011 klo 22:31.
Aamun lenkille saimme vielä Nillan mukaan. Huomenna alkaa Riitalla työt, joten neitosta ei ole kukaan meille lainaamassa kotona. Lisäksi seuraamme liittyi Selma, jonka ajatuksena oli kartuttaa sienisaalista lisää. Sieni oli noussut metsään aivan valtavasti. Pieniä, sieviä sekä madottomia sieniä tuntui olevan joka paikassa. Siispä poukkoilimme sienien perässä innoissamme. Koirat olivat vielä iloisempia, saadessaan reippailla kolmen koiran voimalla.
Aino ja Iida kouluttivat ja taluttelivat poikiamme. Täytyy vain ihmetellä kuinka hienosti Yo-Yo oli hihnassa. Ukko oli tarkkana, ettei vahingossakaan vetäissyt tyttöjä nurin. Tytöt puolestaan pysähtyivät ja odottivat Yo-Yon menevän edellä. Lopputuloksena oli paikoillaan seisova kaksikko. Onneksi Ukko tottelee “mennään vaan”-ohjetta. Nano puolestaan yrittää olla kiltti ja herttainen talutettava, tättähääränä se viipottaa itseensä tyytyväisenä. Loistava nelikko.
Tytöt eivät koiria juuri oikeilla nimillä puhuttele. Yo-Yohan on ollut jo pitkään Ukko, ja sitä nimeä koiruus tyttöjen sanomana totteleekin. Nano on nykyään Nappula tai Nanski, nimen totteleminen on hiema kyseenalaista 🙂
Tytöt päättivät tulla meille yökylään. Vahdittavaa koirilla riittää siis…
Kirjoitettu 07.09.2011 klo , viimeksi päivitetty
07.09.2011 klo 22:08.
Niinhän se yö meni neitosia hieman vahtiessa. Koko meidän perheellä 🙂 Timo nukkui melkein ja minä sekä koiruudet kuunneltiin tyttöjen tuhinaa sekä unissaan höpöttämistä. Kuluuhan se aika näinkin.
Työkeikan jälkeen suuntasin jälleen auton nokan Nillan kotia kohti. Riitta lupasi jälleen kerran lainata koiraansa. Lisäksi mukaamme tuli Selma-täti, Riitta-Serkku sekä Lyyli, Helmi ja Iiris. Melkoinen katras metsässä tallojia siis. Riitta meni edellä ja huuteli missä sieniä oli ja minä sekä Selma ryntäilimme paikalle innoissamme korin kanssa.
Valtava sienisaalis korissa päätimme levähtää hieman aikaa. Pieni mehutauko sekä korttipeli oli tarpeen. Juu! Selmalla oli mukanaan pelikortit, aiheena sienet. Siispä opiskelimme hieman erilaisia sieniä ja pelasimme kasinon. Tämän jälkeen lähdimme tallustelemaan autoja kohti.
Olisi luullut, että koirat olisi olleet väsyneitä kahden ja puolen tunnin lenkin jälkeen. Mutta mitä vielä.. Pojat olisivat mieluiten jääneet ulos rappusille päivystämään. No, onneksi minulla oli töitä, joten koiruudet saivat lepäillä sillä välin.
Kirjoitettu 05.09.2011 klo 21:26, viimeksi päivitetty
05.09.2011 klo 21:26.
Timo kävi koiruuksien kanssa aamulla hihnalenkillä. Koirat olivat erittäin kiitollisia, emäntä nimittäin nukkui kuin tukki. Koiruudet nauttivat laatuhetkestä isännän kanssa.
Saimme taas Nillan lainaan ja lähdimme koko perheen voimin metsään rämpimään. Tällä kertaa lähdimme liikkeelle ilman sienisankoja. Nilla tarkkaili, että Timo pysyy varmasti menossa mukana. Matkalla näimme monia liian herkullisen näköisiä sieniä, mutta kovetimme sydämemme ja kävelimme julmasti niiden ohi. Ensimmäisen kuvan sieni ei kutsunut meitä luokseen, vaikka sievä olikin.
Pojat loikkivat ja pomppivat innoissaan puiden ja rankojen yli. Jotenkin koiruudet olivat aivan villeinä.
Iida ja Aino tulivat Lieksaan lomailemaan. Koirat saivat osallistua retkileikkeihin sekä muuhun toimintaan. Nano osallistui hippaseen innoissaan, Yo-Yo katseli tilannetta kauempaa. Ukko kunnostautui Barbi-leikeissä, sen Yo-Yo hallitsi paljon paremmin kuin Nano ja Timo. Neitoset päättivät tulla luoksemme yökylään, keskeen nukkumaan. Sänky vaikuttaisi olevan aikas täynnä, kaksi nelivuotiasta täyttää pedin aika tehokkaasti 🙂
Kirjoitettu 04.09.2011 klo 21:42, viimeksi päivitetty
04.09.2011 klo 21:42.
Tänään oli pitkästä, pitkästä aikaa meilläkin hakutreenit. Olipas kerrassaan kummallista kasata nämä tavarat mukaan. Yo-Yo tiesi heti mistä on kyse ja innostui pelkän liivin näkemisestä. Hmm… Ehkei se ole ihan kaikkea unohtanut 🙂
Ensin vuoroon Ukko. Ensimmäinen “Reino” löytyi hienosti, suora palkka. Toiselle “Reinolle” lähetys taas jotenkin kummallinen… Täytyy pohtia mitä teen väärin. Mutta “Reino” löytyi ja hieno haukku paukkui merkiksi. Nano löysi myös molemmat kaksi “Reinoa”. Makupalat hotkaistuaan tyyppi jatkoi etsimistä omin neuvoin. Maalimiesvarmuutta täytyy harjoitella siis lisää.
Treenin jälkeen pienelle lenkille. Mukaan pääsivät Sinja, Sanni, Mona, Triinu sekä meidän pojat. Vauhtia oli riittävästi. Alkumatkasta koimme kauhun hetkiä, Sinja juoksi päin Jaanaa todella voimakkaasti. Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä, pehmeä tössähdys kanveeseen ei aiheuttanut kummallekaan vammoja.Pieni Triinu leikki Nanon kanssa, välillä juosten ja välillä painien. Labbisten juostessa kauemmas paimenpojat pysyivät lähistöllä.
Minä huomasin maassa kanttarelleja. Hurjan onnellisena hihkuen polvistuin aarteiden luo, jolloin koirat tietenkin riensivät luokseni toteamaan ilon aihetta. Siinäpä sitten yritin suojella keltaista kultaa. Onneksi sain kamulta pussin, jonne sienet sain turvaan ja mukaan.
Päivällä sain jälleen koiraluvun oikeaksi haettuani Nillan lenkille mukaan. Neitosen mielestä olisimme voineet pysyä myös tiellä ja vähintäänkiin kiertää kaukaa karhun jätökset (sorry Riitta-L, en ottanut kuvaa… ). Pojat juoksentelivat keskenään ja pomppivat kiville. Nyt Nanokin on alkanut pomppimisen, isoveljen mallin mukaan. Valitettavasti mukana oli liian pitkä putki kamerassa, koko laumasta kuvan saaminen oli mahdotonta.
Illalla vielä tottistelin Yo-Yon kanssa. Mahdottomasti tekemisen intoa täynnä oleva Ukko teki loistavaa seuraamista sekä jäävät liikkeet olivat mahtavat. Eteen istuminen oli vinoa, mutta sitä alamme seuraavaksi hiomaan. 🙂 Olipas mukavaa!
Kirjoitettu 03.09.2011 klo 20:58, viimeksi päivitetty
03.09.2011 klo 20:58.
Mirva sekä Jeppe, Jomppe ja Heppu olivat lenkkiseuranamme aamulla. Päätimme vaihtaa hieman maastoa joten emme olleet aivan tutussa metsässä talsimassa. Sienien perässä innoissamme loikkiessamme menimme yllättävän kauaksi autoilta. Hitaasti, mutta varmasti päätimme palailla takaisin ajoneuvoillemme. Hmm.. Ja suuntana oli? Hieman epävarmuutta ilmassa. Pikkuiset eivät ottaneet osaa huoleemme vaan juoksivat ja painivat kokoajan. Mistä niille tuota energiaa riittää?
Varmoina pelastumisesta taivalsimme eteenpäin. Eteen tuli useita ojia (mennessä oli vain yksi). Niiden yli pääseminen ei ollut aivan helppoa ja koirien rymytessä pohjia pitkin oli tassut pian mustina. Eksymisestä huolimatta meillä oli hauskaa ja vatsalihakset olivat kovilla paljosta nauramisesta. Onneksi pääsimme viimein tien lähettyville ja löysimme autot. Olimme pelastaneet itsemme!
Pienoisen levon jälkeen kyytiin vaihtui äitini sekä Nilla, jonka saimme lainaan. Nillan mielestä äitini oli hieman epäillyttävä tyyppi. Varsinkin kun äiti ei ymmärtänyt kävellä arvokkaasti lähistöllä, vaan puokkoili sinne tänne sienten perässä. Kerrassaan kummallista! Yo-Yo ja Nano suhtautuivat neitoon kunnioittaen ja kulkivat omia reittejään. Upeita herrasmiehiä!
Minun päästyä vielä töiden puolesta sienimetsään oli päivän saaliina tatteja, metsäsieniä sekä kanttarellejä. Ei hullumpi päivä 🙂
Koirulit viettivät lopun päivää luita jyrsien ja lenkeistä toipuen.
Kirjoitettu 02.09.2011 klo 20:49, viimeksi päivitetty
02.09.2011 klo 20:49.
Tänään saimme ihanaa seuraa metsälenkille. Valitettavasti Riitta oli eilen telonut jalkansa, joten Nilla lenkkeili kanssamme. Neitonen oli hieman sitä mieltä, että liika määrä poikabakteereja ei ole hyvästä. Reippaasti tytsy kuitenkin taivalsi kanssamme.
Kunniakseni täytyy sanoa, että pojat käyttäytyivät hyvin herrasmiehen tavoin. Kumpikaan ei härkkinyt tai häirinnyt Nillaa. Pojat juoksivat kiltisti edellämme. Matkalla näkyi tosi paljon kauniita pieniä tatteja, ja minulla ei ollut sienisankoa mukana!
Sienet jäi kaivelemaan mieltäni… Siispä koko perheen voimalla lähdimme hakemaan tatit kotiin. Koirat pysyttelivät lähelläni, isäntään voi sentään luottaa. Emäntä saattaa hävitä ihan milloin vain minne vain… Ihanat ja sievät tatit olivat osittain matojen asuntoja, mutta onneksi löytyi myös priimaa tavaraa. Siispä saimme hyvin huomisen kastikkeen tarvikkeet kasaan.
Illalla meillä oli rauhalliset koiruudet kotona, kumpikaan ei juuri hötkyillyt tai höntyillyt turhia 🙂
Kirjoitettu 01.09.2011 klo 21:42, viimeksi päivitetty
01.09.2011 klo 21:42.