Nillan kaa 1.9.2011
Tänään saimme ihanaa seuraa metsälenkille. Valitettavasti Riitta oli eilen telonut jalkansa, joten Nilla lenkkeili kanssamme. Neitonen oli hieman sitä mieltä, että liika määrä poikabakteereja ei ole hyvästä. Reippaasti tytsy kuitenkin taivalsi kanssamme.
Kunniakseni täytyy sanoa, että pojat käyttäytyivät hyvin herrasmiehen tavoin. Kumpikaan ei härkkinyt tai häirinnyt Nillaa. Pojat juoksivat kiltisti edellämme. Matkalla näkyi tosi paljon kauniita pieniä tatteja, ja minulla ei ollut sienisankoa mukana!
Sienet jäi kaivelemaan mieltäni… Siispä koko perheen voimalla lähdimme hakemaan tatit kotiin. Koirat pysyttelivät lähelläni, isäntään voi sentään luottaa. Emäntä saattaa hävitä ihan milloin vain minne vain… Ihanat ja sievät tatit olivat osittain matojen asuntoja, mutta onneksi löytyi myös priimaa tavaraa. Siispä saimme hyvin huomisen kastikkeen tarvikkeet kasaan.
Illalla meillä oli rauhalliset koiruudet kotona, kumpikaan ei juuri hötkyillyt tai höntyillyt turhia 🙂