Kiirastorstai 17.4.2014
Aamulla varhain koko koiralauma autoon ja nenä kohti Pieksämäkeä. Olin varannut kaikille osteopaattiajan Hanna Kiviselle. Matka sujui hyvin, koirien kanssa matkaaminen on vain aina vähän hitaampaa. Yksin ajellessani pysähdyset ovat hyvin lyhyet, mutta koiria aina säälin jonkin verran. Siispä matkan varrella pidin parit jaloittelutauot, vaikka takaosassa olikin hyvin hiljaista. On se vaan ihanaa käveleksiä koirien kanssa, jotka eivät vähästä hätkähdä vaan mennä tupettavat joka paikassa kauniisti eteenpäin.
Ensimmäisenä oli Yo-Yo, jonka liikkeet näyttivät hyville ja muutenkin tuntui erinomaiselle. Hannan suureksi iloksi Ukko osaa olla täydellisen hyvin hoidettavana. Sniif! On se vaan yli-ihana tapaus. Nanotin yritti päästä Yo-Yon vuorolla käsiteltäväksi. Mutta siis Yo-Yo: Ukolta löytyi jumi niskasta, jonka sai helposti käsiteltyä. Yo-Yo vastasi hoitoon erinomaisesti. Tyyppi kun ei turhia jännittele. Suuri partainen nautiskeli silmät kiinni. Olin niin tyytyväinen käytökseen.
Seuraavana käsittelyyn pääsi Nano, vihdoinkin. Johan päästäinen oli sitä odotellutkin… Liikkeissä ei ollut mitään huomautettavaa, joten voin jo hieman huokaista helpotuksesta 🙂 Nanon olka on parantunut täysin, siitä ei löytynyt mitään jälkiä. Vähänkös olin innoissani tästä. Nanon vasemmassa takajalassa oli hieman hoidettavaa, mutta tämäkin yksilö vastasi hoitoon hienosti. Hoidon loputtua Nanotin oli hieman eri mieltä tilanteesta. Päästäinen painautui tiiviisti mattoon väittäen, ettei tullut ihan täysin hoidetuksi. Hassu on hän 🙂
Buffonkin liikkeet olivat hyvät, suorastaan letkeät 🙂 Mutta kyllähän kaikesta näkyi vielä keskeneräisyys sekä pentumaisuus. Pentunen malttoi kuitenkin olla paikoillaan aivan ylihyvin! Hanna kertoili kuinka samanikäinen lajitoveri oli laittanut tässä hösseliksi, muttei meidän pentunen. Kiltisti se kuunteli hoitoa kyljellään. Toki minä olin vieressä rupsuttelemassa, toisin kuin isommilla. Mutta ylpeydekseni 5kk pentunen osaa olla hienosti hoidon ajan. Aivan mahtavaa! Buffosta löytyi pentumaista kasvamisen aihetta. Tämä ei ollut kenellekään meistä mikään yllätys 😀
Illalla emäntä oli niin väsynyt, ettei mitään tapahtunut. Minä otin päikkärit ja jatkoin melkeinpä samoin tein yöunille. Timo oli koirien onneksi paremmin hereillä ja niin koiruudet saivat illalla vatsan täytettä,