Meillä alkoi aamu tänään jo kello 5.30. Timo oli käyttämässä koiria ulkona ja ohi kulkiessaan Nano kuuli Iidan äännähtävän unissaan. Päästäinen tulkitsi sen kutsuhuudoksi ja loikkasi Iidaa iladuttamaan. Neitosen herättyä oli turhaa sanoa, että vielä voisi hieman nukkua. Se oli aamu just silloin….
Olipas jännä seurata kuinka Iida söi muroja inkkariteltassaan Nano seuranaan. Pikkuinen tyttönen rouskutteli rauhassa omia herkkujaan ja vieressä köllötteli erittäin ahnas koiruus liikuttamattakaan herkkuja. Mitenkähän tähän on tultu?
Riitan kanssa varustimme itsemme kameroilla ja veimme viisi koiraa metsän uumeniin, tai ainakin metsäautotielle juoksemaan. Meidän koiruuksista näkyi muutaman päivän tauko liikunnasta. Alussa vauhtia riitti ja kommentoitavaakin.
Näimme kaukana, kaukana joutsenpariskunnan, näitähän olimme tuleet kuvaamaan. Valitettavasti pariskunta pysyi liian kaukana. Yo-Yo vaikutti aivan sairaalta rannalla ollessaan. Veteen olisi tehnyt mieli!
Yht´äkkiä Riitta huomasi ison ruskean perhosen. Melko lähelle pääsimme kameroinemme, mutta sitten Yo-Yo jyräsi paikalle. Hyvä yritys kaatui perhosen häviämiseen. Onneksi puusta löytyi västäräkki, näin Riitta oli tuntevinaan lintusen. Näiden koirien kanssa ei parane mennä liian lähelle koskia. Muuten voi tulla koiran kalastusreissu eteen. Sain muutaman kunnon koskikuvan kuitenkin aikaan.
Paluumatkalla yritimme jälleen kuvailla joutsenia. Huonoin menestyksin, kuten huomaat.Reissun loppuosassa sekä Lyyli että Yo-Yo päättivät uida hieman lammessa. Hyinen vesi ei menoa haitannut.
Iltapäivällä lähdimme kaupungille kävelylle Mirvan, Jompen, Jepen sekä Hepun kanssa. Ensin vähän aikaa irti pörheltämistä ja sitten hihnaan käppäilemään. Heppu nautiskeli välillä sylikyydistä ja välillä käveli varmasti jonnekin päin (ohjaus puuttui vielä osin). Totesimme, että kävely sujui helpoiten minun taluttaessa kaikkia isoja koiria, Mirva pärjäili Hepun kanssa. Jopa Nanolla onnistui ryhmäkävely! Lenkin lopussa Heppu hyytyi totaalisesti Mirvan syliin. Hieno pieni mies!
Illalla Aino ja Iida keksivät vielä tulla luoksemme yökylään. Nano olisi mielellään mennyt tyttöjen keskeen, mutta sai tylyn häädön paikoilleen. Nano on todella hyvin tottunut tyttöihin, huomasi kaupungillakin kuinka päästäinen olisi mielellään mennyt kaikkia lapsia morjestamaan 🙂
Kirjoitettu 29.04.2011 klo 22:48, viimeksi päivitetty
29.04.2011 klo 22:48.
Harvoin meillä ollaan niin iloisia kiinteästä koiran kakasta, kuin tänä aamuna. Yo-Yon vatsa on lähes ennallaan. Päivä kului vielä lepäillen ja auringosta nautiskellen.
Tyttöjen iloksi järjestimme tänään vappubileet. Hieman otimme varaslähtöä, mutta koska neitoset lähtevät kotiin oikean vapun aikaan juuri tänään oli loistava päivä juhliin. Koirat joutuivat olemaan kotona, sillä tyttöjen suureksi hämmästykseksi levitimme vanhempieni luona olohuoneen lattialle muovisen pöytäliinan ja nautiskelimme fajitakset kaikilla täytteillä lattialla istuen. Koirat, erityisesti Nano, olisivat nostaneet liikaa haastekerrointa ruokailuun.
Illalla Iida keksi jälleen haluavansa meille yöksi. Vanhemmillani olevat lasten teltat kannettiin meille, patja molempiin telttoihin ja hop laa! Neitonen saa nukkua tämän yön sekä patjalla & teltassa. Lisäksi bonuksena on vartiokoirat lähistöllä yön ajan.
Täytyypä sanoa, että sekä Iidalla että Yo-Yolla ja Nanolla rauhoittuminen nukkumaan kesti kotvan aikaa. Kaikki kolme sulloutuivat samaan telttaan. Yo-Yo tarkkaili tilannetta sekä Iida ja Nano riehuivat ja riekkuivat. Aivan mahdoton kolmikko.
Kirjoitettu 28.04.2011 klo 21:35, viimeksi päivitetty
28.04.2011 klo 21:40.
Päivä alkoi Yo-Yon kohdalla… ripuloiden. Yö sujuikin jo hienosti, eikä vatsa pahemmin vaivaillut. Nyt iski jo epätoivo ja soitto Merville. Lisää riisinkeitinvettä, Attapektin tabletteja, piimää ja riisi-raejuustosekoitusta vähitellen sekä tilanteen tarkkailua. Vähitellen vatsa alkoi paremmin kestää täytettä sisällään.
Minun ja Timon ollessa töissä Katja-siskoni huolehti Ukkelin ulkoilutuksesta sekä kukkapenkkien haravalla siistimisestä. Hienosti toimittu, Katja!
Päivällä tytöt alkoivat harjoitella handlerin toimintaa. Harjoittelemista riittää vielä muutamaksi ajaksi. Tytöt odottavat kiltisti, että koirat menevät edellä. Aino toivoo, että hihna olisi kireällä. Koirat puolestaan odottavat, että tytöt ystävällisesti ilmaisisivat suunnan ja vauhdin. Lopputuloksena oli, että Katja kulki ”jäniksenä” edellä ja koira ja tyttö perässä. Ensin menimme yhdessä pihan ympäri, mutta toivotontahan se oli, hihnat kietoutuivat miten sattui. Yksi kerrallaan oli kerrassaan loistava systeemi.
Handlereiden jälkeen koiruudet nautiskelivat leikeistä. Täytyy sanoa, ettei Yo-Yon sairastelut pahemmin näkyneet toiminnassa.
Kirjoitettu 27.04.2011 klo 21:31, viimeksi päivitetty
28.04.2011 klo 21:39.
Viimeyönä se alkoi, Yo-Yon ripuli nimittäin. Vatsa oli aivan kuralla ja sama meno jatkui päivällä. Soittelin eläinlääkärille, kun ulosteeseen tuli vertakin. Mervi ohjeisti pitämään Ukkelin ilman ruokaa ja juottamaan mahdollisuuksien mukaan. Ripuli on jatkunut nyt ihan iltaan saakka, vertakin tulee ikävän paljon. Olemme saaneet ukkelin juomaan hieman riisinkeitinvettä sekä piimää. Enempikin nestettä saisi upota, kuivuminen uhkaa valitettavasti. Ensi yölle olemme jo jakaneet ulkonakäyttö vuorot ja huomenna Katja-sisko on luvannut ulkoilluttaa ukkoa riittävän usein. Onneksi Yo-Yo on leikkisällä tuulella ja muutenkin hyvin pirteä.
Kirjoitettu 26.04.2011 klo 22:02, viimeksi päivitetty
28.04.2011 klo 21:40.
Koirat osaavat ottaa jo hieman rennommin yöhoitovuorot, joten aamuisin karvapallerot eivät kömpiydy seuraamme aivan raatoina. Timo vei mukavan virkeät koiruudet aamun lenkille, kolmistaan olivat saaneet hallita teitä. Muita tiellä liikkujia ei vielä siihen aikaan ollut liikenteessä.
Hakuharjoituksiin kävi tiemme. Yo-Yolle piiloutui neljä maalimiestä. Ohjeena palkata makupaloilla haukusta ja tuoda minun luo leikkien. Hmm… Ensi kerralla kenties toisinpäin tai…. No, saapas nähdä. Leikkiminen syö nimittäin aika paljon energiaa, varsinkin jos leikin tekee oikeasti palkkaavalla tavalla. Ja taisi eilisen tekemiset painaa hieman jaloissa, vai pitäiskö aloittaa kunnon kohotuskampanja?
Ensimmäiset kaksi maalimiestä Yo-Yo teki tosi hienosti. Ensimmäinen maalimies oli hieman koiraa hämäävästi liikkuvana, mutta Yo-Yo ratkaisi sen loistavasti. Seuraava olikin alueen reunamalla, betonirenkaan sisällä. Tämäkin arvoitus ratkesi tosi hienosti.
Seuraavat kaksi olivat hankalampia, ja minä tein harjoituksen vielä hankalammaksi omilla kämmeillä…. Korkean paikan Ukkeli paikansi sähkökaappiin mikä oli aivan oikein toimittu. Lähetin karvaisen kuitenkin rappuja pitkin aivan maalimiehelle. Ilmaisun aloittaminen oli kuitenkin hankalaa. Liekkö paikka vai ”Reinon” nuori ikä vaikuttanut. Täytyy tutkiskella asiaa… Vielä viimeinen ”Reino”! Mie ajattelin asian aivan väärin ja ohjasin koiran mahdollisimman väärään paikkaan… Onneksi, minusta huolimatta, koira selvisi tehtävästä. Täytyy sanoa, että aikas väsynyt herra pomppasi autoon harjoituksen jälkeen.
Nanollekin oli neljä maalimiestä. Päästäinen liikkui hienosti ja teki töitä kerrassaan taitavasti. Ohjattavuutta täytyisi pikkaraiseen saada lisää, ehdottomasti. Mutta hienosti Päästäinen löysi kaikki neljä hävinnyttä.Aikas hieno yksilö!
Jaa… Siitä on jo pari viikkoa, kun Yo-Yon karvat on viimeksi laitettu ojennukseen. Kehttuutamisesta huolimatta, pesut täytyi laittaa käyntiin. Iida ja Aino halusivat tulla avukseni pesemään Ukkelia. Sydän oli sulaa lopullisesti tilannetta katsellessani. Yo-Yo seisoi paikoillaan tosi nätisti ja vapaaehtoisesti, Ainolla suihku kädessä sekä Iidalla vessan käsisuihkulla suihkutteli vettä niskaan. Yllättävän paljon apua neitosista oli, hieman haastetta myöskin kaksoset toivat tullessaan. Hoitoaineessa ei sitten säästelty, minkä huomasi positiivisesti harjauksen aikana. Täytyy olla yliylpeä Ukkelin käytöksestä! Oli se vain niin hienosti. Tytöt kuivailivat myös innoissaan Yo-Yoa.
Turkin suoristaminenkin sujui huipusti. Yo-Yo makasi paikoillaan ja henkilökunta yritti harjata suoraksi karvaa. Ainon ilmoitettua jäävänsä meille yökylään hän erikoistui oikean tassun karvojen kiillottamiseen. Erittäin tärkeä tehtävä! Täytyypä sanoa, että kiiltävää tuli ja koko Ukko muuttui taas partista muistuttavaksi eläimeksi.
Eli koirilla on taas yövuoro edessä… Vahtivat koiruudet ovat Aikun mieleen, möröt eivät uhkaile mitään öisin. Mahtavaa, että koirat saavat luonnollista tekemistä tyttöjen avulla.
Kirjoitettu 25.04.2011 klo 23:11, viimeksi päivitetty
25.04.2011 klo 23:11.
Aamu alkoi yllätyksettä koirien ja Timon yhteisellä lenkillä. Matka oli sujunut rauhallisesti vippaillen ja maisemia tsiigaillen.
Aktiivikoirien treenit sisälsivät tänään sekä ilmaisua että esineruutua. Yo-Yo pääsi ensin vauhtiin. ”Reinoksi” metsään riensi Pauli. Haukkusarjat olivat 6-10 eriasennoissa. Hienosti ukkelimme haukkua paukutteli, Pauli oli seisten, istuen ja maaten. Kaikki asennot toimivat hyvin. Hienoa! Lopuksi Pauli toi Yo-Yon maalilinjalle leikkien ja makupaloja syöttäen.
Keskilinjan toisella puolella oli Sari, jolle ohjeena oli 25 haukkua. Yo-Yo otti välillä happea, mutta muuten haukku raikui hienosti metsässä. Myös Sari toi ukon pois metsästä. Tosi upeasti onnistui!
Nanolle oli myös kaksi ”Reinoa” näytöllä. Ensimmäisenä Sari. Eihän siitä tullut kunnollista! Nano yritti kovin, mutta liiviin oli emäntä laittanut tosi hankalan ja painavan riimun (jälkiliinan). Onneksi näyttö onnistui, vaikka hyvinkin hitaasti. Toiselle ”Reinolle” turha liina jätittiin pois ja eteneminen oli paljon varmempaa. Hienoa päästäinen!
Seuraavana osiona oli esineruutu. Tallatulla alueella oli valmiiksi laitettuja esineitä. Hieman jännitys kouraisi mahaani, mitähän Ukkeli muistaa tästä tekemisestä viime syksyltä? Lähetys ruutuun… Ei mikään tykki, mutta hitsin taitava kuitenkin. Sukathan tulla humpsahti luokseni suureksi ilokseni.
Seuraavalla lähetyksellä katsoin kuinka Ukko painoi takalinjalle ja nosti esineen. Yo-Yo lähti tulemaan luokseni ja pysähtyi. Tyyppi tonki kanervikkoa ja minä vaivuin epätoivoon… Nyt se vaihtoi esineen! Mutta kuinkas ollakaan, Ukkeli toi kaksi esinettä minulle. Sekä kenkä että lapanen tulivat hienosti perille asti toimitetuksi.
Kolmas lähetys: Yo-Yo meni alueelle hienosti ja nuuhki, nuuhki, nuuhki… Lopulta tyyppi nosti suuhunsa esineen ja toi tosi hienosti minulle. Nuuhkimisen syynä oli varmaan esineen tekstuuri; kännykän laturi. Hienosti toimittu siitä huolimatta!
Nanon kanssa kävelimme vain alueella ja päästäisen merkatessa esineitä palkkasin siitä lihapullalla. Joskohan jotain oppia olisi jäänyt mieleen? Päästäinen merkkasi ensin muutamia kankaisia, voimakkaasti tuoksuvia esineitä. Viimeisenä Pikkarainen merkkasi myös muovisen pallon. Eipä huono, ei! Täytyy olla tyytyväinen.
Treenien loputtua osa porukasta jäi vielä juoksuttaman koiria isommassa joukossa. Jaanan ja Samin Sinja, Sanni ja Mona edustivat lyhytkarvaisia muunnoksia sekä Sarin Mimmi keski karvaa. Nano ja Yo-Yo leyhyttelivät pitkiä lettejään innoissaan. Eritäin sopuisa joukkio juoksenteli hyvävoimaisena treenien jälkeenkin yhdessä.
Metsässä oli ihana paikka koiruuksille viilentelyyn, lunta. Kaikki kuusi karvanlaatuun katsomatta ryömivät ja loikoilivat ihanassa vilpoisuudessa.
Minun ollessa töilöissä koiruudet lepäsivät kaikessa rauhassa. Levännyt Yo-Yo olikin hyvin halukas lähtemään juoksemaan kanssani illalla. Juoksimme metsäautotietä pitkin, ihanalla pehmeällä pohjalla. Juoksu tuntui rullaavan tosi kevyesti, joten taisimme tehdä hieman etukäteen suunniteltua lenkkiä pidemmän reissun.
Kotiin palattuamme totesimme Iidan ja Ainon saapuneen yökylään. Koirat ovat niin ihanan tottuneita pomppiviin lyhyisiin yksilöihin. Tytöt levittelivät kaikki koiruuksien lelut kopasta, karvakuonot tehostivat tilannetta levittelemällä lelut vielä kauemmaksi.
Jälleen illalla nukahtamisaikaan vartiokoirat olivat kysyttyjä. Nyt koiruudet ovat taas ottaneet partiointipaikkojaan nukkumasijoikseen. Yövuorot siis jatkuvat edelleen!
Kirjoitettu 24.04.2011 klo 23:04, viimeksi päivitetty
24.04.2011 klo 23:04.
Koirat raahustivat nukkumapaikoiltaan silmät ristissä uuteen päivään. Iida oli yön aikana solahtanut lattialle patjalta pariin kertaan, patjalle siirtoon tarvittiin koiruuksien neuvoja. Lisäksi Aino jutusteli unissaan ja Iitu siirtyi viereemme nukkumaan. Koiruudet siis tekivät töitä vuorotta jälleen.
Timo vei koiruudet heti aamusta hihnalenkille. Koiruuksien mielestä joka toinen heinä oli ollut haistelun arvoinen, isäntä oli ollut hieman eri mieltä asiasta. Onneksi karvakorvat osaavat käskyn ”mennään” ja liikuttelevat sen jälkeen mielellään jalkojaan.
Päivällä perheemme pääsi metsäilemään Katin, Jannen ja Kaapon kanssa. Nano haukkui jostain kumman syystä paljon Kaapoa ja Kaapo kosti tämän Yo-Yolle. Ehkei kaikkein seesteisin lenkki, mutta hienosti koiruudet pärjäsivät kuitenkin.
Joku porukasta sai varsinaisen älyn väläyksen (lue: minä). Mennään tuolle tiellä kävelmään… No, joo! Kengät upposivat nilkkoja myöten mutaan. Voitte kuvitella mille parraton partacollie sellaisen reissun jälkeen näyttää! Hieman oli lievää mutaisuutta havaittavissa.
Muutoin päivä kuluikin Iidaa ja Ainoa hoitaen. Touhukaksikon perästä löytyy poikkeuksetta vähintään yksi karvainen kaveri. Nyt illalla kotonamme on maannut hyvin väsyneitä yksilöitä.
Kirjoitettu 23.04.2011 klo 21:49, viimeksi päivitetty
23.04.2011 klo 21:49.
Tänään meillä olikin aktiviteettia, vaikka toisille jakaa. Viime yö sujui koirilla tyttölöitä vahtien. Molemmat nuoret pojat ottivat tehtävänsä hyvin vakavasti vastaan ja hoitivat sen tarvittavalla vakavuudella. Koirat nostivat huolestuneina päitään tyttöjen liikahtaessa nukkuessaan. Ja voin kertoa, pari vajaa neljävuotista neitosta kääntää kylkeään useita kertoja yössä. Hieman keskustelun varaa jäi kuinka unissa puhumiseen tulisi reagoida. Aikun höpötellessä täydessä unessa, koirat päättivät tarjota aamun naaman pesun… Kello viisi aamulla! Tyttö minun ja Timon keskeen turvaan liiallisilta hoitotoimenpiteiltä ja lisää unta kaaliin. Siispä aamulla meillä ei ollut maailman virkeimmät koirat…. Tämä ratkaisi päätöksen. Molemmille koirille otan tänään vain yhden maalimiehen haussa.
Ensin vuoroon Yo-Yo, joka lähti liikkeelle reippaasti ja vauhdikkaasti. Tänään jo käytetyt piilot tuli tarkastettua hienosti ja talon alta sukeltaen ”Reinoille”. Odotin haukkua… Ei kuulu! Mutta ukkeli leikki onnellisena Paulin Henkan kanssa, joten hienosti sujui. Se ilmaisu? Juu, Pauli oli vain unohtanut sen.
Siispä muutaman haukku ilmaisuharjoitusten tyyliin ensin Paulille ja sitten Henkalle. Täytyy kehua nuorta Henkkaa, joka oppi maalimiehenä olon tosi hienosti ja nopeasti. Palkkojen antosuunnat olivat juuri oikein ja nuori osasi sanoa juuri oikeat huomiot ohjaajalle. Lisää tällaisia, pyydän!
Nanokin pääsi viimeisenä töihin. Henkka oli piiloutunut kauhaan ja päästäinen suuntasi kulkunsa sinne varmoin askelin. ”Reinolla” pikkarainen käyttäytyi hienosti, kiitos hyvän maalimiehen. Nanolle on muuten löytynyt hienosti korvia, suuntien ohjaukset alkavat onnistua paremmin ja paremmin.
Sitten lähdimmekin viihdyttämään tyttöjä jälleen. Varsinkin Nano seuraili tarkasti mitä kaikkea kaksikko ennättää tekemään. Iloksemme saimme Katja-siskon ja tytöt mukaan lenkille. Nyt kuljimme ainoastaan metsäautotietä pitkin. Tytöt nauttivat eväät ja koirat juoksivat. Nano huolehti Yo-Yon liikunnasta juosten aivan täysillä ympärillämme Yo-Yon yrittäessä saada hänet kiinni. Tyttöjen jo lähdettyä lepäilemään jatkoimme oman perheen voimin lenkkeilyä.
Kotiinpäin ajellessa huomasimme Tarjan ja Jounin pihalla Mirvan auton. Reipas kurvaus sinne, olihan Mirvan tänään kotiin tullut sheltin poikanen Heppu nähtävä! Oli siinä vipinää, kun Nanon ja Yo-Yon lisäksi jaloissa hyöri sheltit Jomppe, Jeppe, Huru, Heppu sekä kuistilla jurotti käsnä Rölli. Meidän koirat nähtyään Hepun täytyi painaa peppu vähäksi aikaa maahan ja ihmetellä näkemäänsä. Yo-Yo oli todellinen herrasmies, tutustui pentuseen ja antoi sen olla rauhassa. Nano olisi ollut heti valmis leikkiin, mutta pienellä oli niin monta asiaa tutkittavanaan.
Illalla kävin vielä Yo-Yon kanssa lenkillä, kahden kesken ja juosten. Hmmm… Ei mikään helpoin juoksu minulta, mutta jälkeenpäin aivan ihana olo. Vastaamme tuli pariin kertaan sama pystykorva. Koira yritti hyökätä kimppuumme ja isäntä joutui pitämään tosi kovasti koiruutta kiinni. Ylpeästi liidimme ohi, Yo-Yokaan ei vilkaissutkaan räyhänhenkeä.
Tytöt päättivät tulla täksikin yöksi meille nukkumaan. Se on taas sitten tiedossa hoitoa ja valvomista koirillekin. Iida huolehti, että molemmilla heillä oli aivan patjassa kiinni oma vahtikoira, ihan vaikka mörköjen varalle… Päivä sisälsi siis paljon touhua ja menoa. Muu porukka onkin jo painunut unten maille, minä taidan hiiviskellä perässä 🙂
Kirjoitettu 22.04.2011 klo 22:58, viimeksi päivitetty
22.04.2011 klo 22:58.
Aamu alkoi tuttuun tapaan Timon ja koirien yhteisellä hihnalenkillä. Lenkki oli sujunut rauhallisesti, ketään ei edes tullut vastaan. Nyt täytyy muuten mainostaa, että Yo-Yo on löytänyt melkoisen ruokahalun. Nuorten urosten tavoin ruokailu on ollut nätviytymistä, mutta nyt on jo jonkin aikaa ruokaa uponnut kunnolla. Kiva homma!
Iida ja Aino kävivät kyläilemässä luonamme. Nanoa jaksoi ihmetyttää vilkkaasti liikkuvat minityypit. Aino kutsui Yo-Yoa ukkeliksi koko ajan. Tarkat korvat nappasivat sanonnan jossain vaiheessa eilistä.
Illan tullen saimme metsään ja metsäautotielle kavereiksemme Katjan sekä Ainon ja Iidan. Yo-Yo oli aivan villinä. Se juoksi ja haukkui, liiankin kanssa. Nano puolestaan sai hepuleita ja villitsi Yo-Yon peräänsä hippasille. Tyttöjen kerätessä oksia, myös koirat kantelivat keppejä suissaan. Koirilla oli hieman vaikeutta ymmärtää, kenen keppeihin saa liikuttaa ja kenen ei. Onneksi koirat uskoivat käskyt ja jättivät kepukat rauhaan.
Iidan ja Ainon oli hyvä pitää mehutauko retkeilyn lomassa koirien valvoessa tilannetta. Tyttöjen istuessa rauhallisesti kivillä, hepuloivat koirat ympärillämme juosten hillitöntä vauhtia. Yo-Yo keräsi itseensä kiitettävän määrän risuja ja tassutkin menivät aikas likaiseksi. Tämäkös ihmetytti tyttösiä.
Tytöt halusivat tulla luoksemme yökylään. Patjoja levitellessämme Nano oli erittäin aktiivinen apulainen. Päästäinen piti huolen, ettei lakanat menneet varmasti liian suoriksi ja tyynykin riittävän vinoon. Tyttöjen pötkähdettyä pitkälleen asettui Yo-Yo patjojen väliin nukkumaan. Ukkeli ei koskaan, ikinä, milloinkaan nuku normaalisti siinä paikassa. Luontainen suojelija Yo-Yon sisällä nosti selvästi päätään. Nanokin kävi nukkumaan tyttöjen lähistölle. Ensi yönä voidaan nukkua aivan rauhassa, möröt eivät uhkaa vartiokoirien ollessa töissään…
Kirjoitettu 21.04.2011 klo 22:28, viimeksi päivitetty
21.04.2011 klo 22:28.
Aamulla pakkasin koirat Nissaniin kera Riitan ja kääkkien. Alkuhärdellistä selvittyämme lenkkeily taittui nopeasti ja kertaakaan eksymättä. Paimenkoirat paimensivat ja muut yrittivät väistellä paimennusta parhaansa mukaan.
Metsässä oli koiruuksille tosi paljon hajuja, nenät pysyivät lähellä maata aikas aktiivisesti. Kameran nähtyään koiruudet poseerasivat kuitenkin hienosti.
Yo-Yo pomppii erittäin aktiivisesti kiville ja Nanokin seuraa perässä. Päästäinen ei tosin ymmärrä, miksi noin tehdään. Mutta ystävällisesti pentunen tekee Yo-Yon perässä juttuja.
Riitan ottama kuva alla. Yo-Yolla on Nanon kouluttaminen onnistunut. Tässä Nano kielitelineenä….
Iida ja Aino tulivat meille kyläilemään. Nanoa ihmetytti tyttöjen touhut, välillä liiankin paljon. Yo-Yo otti vierailun paljon lungimmin, ukkeli pysyi lähellä muttei särkenyt leikkejä.
Illalla oli vielä pienryhmän treenit. Nanolla neljällä jalalla seisominen on parantunut hienosti, häiriötäkään pentunen ei ota enää samalla tavalla itseensä. Kyllä tää tästä, kunhan itse ensin opin. Yo-Yo pääsi Valolle ja Riialle häiriökoiraksi. Toisten treenatessa omia asioita, otin Yo-Yon kanssa hieman seuraamista, käännöksiä sekä seisomaan jäämisiä. Sujuipa melko hienosti.
Illalla oli vielä koiruuksilla (samoin minulla ja Timolla) tyttöjen “hoitovuoro”. Nano taisi vahingossa suolistaa yhden tyttöjen pääsiäistipuista, uups! Illalla kotosalla oli rauhallisia sekä unisia koiruuksia!
Kirjoitettu 20.04.2011 klo 21:34, viimeksi päivitetty
20.04.2011 klo 21:39.