Oulu 1.-3.4.2016
Pieni lomailu on silloin tällöin hyvästä. Siispä suuntasimme PikkuMustan nenän kohti Oulua, olimme koko perheen voimin liikenteessä. Ajatuksena oli lepäillä ja nautiskella, nyt kun vielä voimme. Pentupoikasen kotiutuminen olisi ensi viikon lauantaina.
Sokos Hotels Arina oli todella mukava uusi tuttavuus. Huone oli iso ja siinä riitti hyvin tilaa kolmikon makoilla pitkin pituuttaan lattialla. Materiaalit huoneessa ja käytävillä oli partiksen kestävät. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja koiramyönteisiä. Oulun kadut olivat puolestaan aivan kamalassa kunnossa. Koiriin tarttui järkyttävä määrä tahmaista hiekkaa, joka sai valkoiset osat tummumaan hetkessä. Yo-Yo pestiin tämän viikon tiistaina ja Buffo keskiviikona. Nyt koirat näyttävät hirveiltä, voisi kuvitella ettei niitä ole pesty vuoteen. Sisälle kantautunutta hiekkaa oli niin paljon, että pyysimme hotellista käyttöömme imurin, jolla poistimme pahimmat aavikot lattialta.
No, olihan minulla hieman koiramaista tekemistä lauantaille. Yo-Yo starttasi rally-tokossa avoimessa luokassa. No, luokan alku ei ollut ihan hohdokas. Ensimmäiseltä radalta jäi tulos saamatta. Mie tein -10 pisteen tuplaistutuksen Ukolle ja houkutuksessa olisi pitänyt olla tarkkana. No, eipä siinä muuta tarvinnutkaan, muutaman pikkuvirheen lisäksi. Varsinkin kun meikäläinen ei osaa tuota uusimista… Jännitin taas ihan liian paljon, joten aivot oli ihan tööt. Toinen rata oli jo paljon mukavampi. Rataa tehdessä ei tullut toivotonta oloa ja pääsimme sen läpi toisiimme tyytyväisinä. Onneksi saimme siitä tuloksenkin 🙂 Molemmat, sekä Yo-Yo että minä, olimme hyvin iloisia ja tyytyväisiä.
Loppu lauantaista sujuikin keskustassa kävellen rauhallisesta ihmisvilinässä. Aikas paljon kolmikkomme herätti huomiota, itseasiassa todella paljon. Moni tuli juttelemaan kanssamme koirista ja kuinka sheltti pärjää partojen kanssa ja toisinpäin. Pojat nauttivat ansaitsemastaan huomiosta täysin rinnoin, sekä niistä lukuisista rapsutuksista.
Sunnuntaina suuntasimme nenämme Sahlamiin ja siellä piti tehdä superiso päätös. Mikä Nanon pentupoikasista tulisi meille asustamaan isänsä ja partaisten iloksi. Asiaa käänneltyämme ja väänneltyämme lopputuloksena on merlepoikanen, tekonimeltään Lupu. Nimeä olemme miettineet koko suvun voimin jo muutaman kuukauden ja yksikään nimi ei sopinut kuin korkeintaan kahdelle ihmiselle. Muut vastustivat sitten ehdotusta jyrkästi. Miljoonan nimiehdotuksen jälkeen lopputuloksena oli Lupusta tehty väännös Lupo. Tämä sai sentään viisi puoltoääntä, yksi eriävä ääni tuli vertauksesta rumaan autoon. No, ensi viikolla meille sitten saapuu Lupo, nyt ei enää nimeä vaihdeta 🙂