Monenmoista 24.11.2012
Timo käytti koiruudet aamulla hihnalenkillä reippahasti. Koiruudet olisivat mielellään käyneet pidemmänkin lenkin, mutta joku toinen päivä sitten 😀
Aktiivikoirien treeneissä molemmilla koiruuksilla oli yksi maalimies. Yo-Yon treenin pääpointti oli ilmaisu. Maalimies löytyi hienosti ja ilmaisu lähti käyntiin hienosti. Menin aivan lähelle Ukkoa ja lähdin kauemmas, ja haukku raikui koko ajan. Toistin saman vielä kahteen kertaan. Mie olin niiiiin ylpee upeasta koiruudesta! Nanolle maalimies nousi korkealle puupinon päälle. Ajatuksena oli, että olisimme kiertäneet aluetta hieman ja sitten maalimiehen tarkennus. Meidän pieni, mutta täräkkä päästäinen saikin hajun melkein heti ja paikansi reinon tosi nopeasti. Miten se voikin olla niin taitava?
Kotiuduttuamme luoksemme tuli Ansku Danin ja Vapun kanssa. Ensin jälleen näkemisen aiheuttamat hepulit ulkona. Nanolla ja Vapulla vaikutti olevan hyvinkin mukavaa yhdessä juostessaan, vauhti oli ainakin päätä huimaava välillä. Vapun ja Nanon leikit jatkuivat vielä sisällä. Kaksi huimaa ja leikkisää koiruutta 🙂
Pääsimme vielä Elinan ja Hillan kanssa lenkille. Pimenemässä illassa oli hieman hankalaa nähdä koiruuksia. Hilla sai aivan hillittömiä hepuleita vähän väliä ja juoksi minkä pienillä tassuillaan pääsi. Autolle päästyämme huomasimme oikein kunnolla kuinka pimeässä olimme taivaltaneetkaan. Eikähän mukana ollut tietenkään edes taskulamppua. Kotona Nano yritti kovasti saada Hillaa leikkimäään kanssaan. Kävipä vaihtamassa leluakin vetoleikkien toivossa. Yo-Yo taas oli hiljaa paikoillaan ja antoi pikkuiselle paljon mahdollisuuksia tutustua itseensä entistä paremmin. Meidän pennun kesyttäjät 🙂