Metallikapula 22.9.2011
Riitan kanssa hyökättiin koiralauman kanssa lenkille aamusella. Harvoin autoon pakkautuminen on ollut näin hankalaa. Normaalisti koirat loikkaavat omille paikoilleen alta aika yksikön pienellä vihjeellä. Tänään oli sitten aivan erilainen päivä. Jokainen koira loikki minne sattui, jos loikki. Osan mielestä olisi niin mukavaa juosta ympäri autoa. Voi hyvä hyttynen sentään…
Metsässä vauhtia riitti kiitettävästi. Yo-Yo yritti parhaansa mukaan paimentaa kääkät kasaan ja sekös harmitti käkriäisiä pätkittäin. Nano yritti kaikin tavoin saada Iiristä leikkiin ja painiin mukaan, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Iltapäivällä menin Yo-Yon kanssa tokoilemaan. Tänään irtoaminen hypylle alkoi sujua paremmin. Itseasiassa aikas kivasti jopa. Seisomaan jäämisen kanssa oli hieman haastetta. Jos sanoin käskyn liian voimakkaasti, pläjänti Ukko maahan. Hmmm… Siispä jos sanoin odota, homma sujui paremmin. Ou jee!
Muutama liikkeestä seisomaan jääminen. Kyllähän Ukko ne hallitsee. On se vain taitava. Dani vuorollaan otti metallinoutoa, kapulaan piti ottaa toisen koiran hajua. Eipä muuta kuin Yo-Yo kentälle, metallin heitto ja hae käsky. Ukko toi esineen aivan upeasti takaisin. Tyyppi, joka on viimeksi kokeillut metallinoutokapulaa suussaan puolivuotiaana. Vitsi mie olin ylpee!